MIKÄ PRESIDENTINVAALEISSA ON VIKANA?

Nykyisissä presidentinvaaleissa suurin ongelma on pelko äänten 
hukkaantumisesta. Esimerkiksi vuoden 1994 vaaleissa Rehniä
ei olisi uskallettu äänestää, elleivät viime hetken gallupit
olisi osoittaneet hänellä olevan hyvät mahdollisuudet.

MITEN TÄMÄN VOISI KORJATA?

Ensimmäisessä äänestyksessä vain viimeinen putoaisi, sitten
äänestettäisiin uudelleen, taas viimeinen putoaisi jne.
kunnes vain yksi jäisi jäljelle.

STV TEKEE JUURI TÄMÄN!

Siinä äänestäjät laittavat ehdokkaat valmiiksi paremmuusjärjestykseen,
jolloin joka kierroksella äänestäjän ääni menee listan
ensimmäiselle putoamattomalle ehdokkaalle (ja vähiten (ykkös)ääniä
saanut ehdokas pudotetaan).

ENTÄ STV EDUSKUNTAVAALEISSA?

Se toimii muuten samoin kuin yllä, mutta siinä on yksi lisäys: jos joku
saa liikaa ääniä (paikan saamiseenhan riittää kahdessadasosa
äänistä), häntä äänestäneiden kakkosehdokkaat jakavat ylijäämän
(esim. jos sadasosa suomalaisista laittaa Maijan ykköseksi ja
Matin kakkoseksi, toki molempien pitää saada paikka, koska
sadasosa äänistä riittää kahteen paikkaan). Presidentivaaleissahan
ei tätä tarvita, koska valitaan vain yksi henkilö.

EIHÄN KUKAAN JAKSA LAITTAA KAIKKIA EHDOKKAITA JÄRJESTYKSEEN!

Siksipä äänestäjän sallitaan toimivan seuraavasti:
hän kirjoittaa ensin ehdokkaansa, sitten varaehdokkaan, sitten 
varavaraehdokkaan jne. (siis kirjoittaa heidän ehdokasnumeronsa allekkain) 
ja laittaa niiden alle vielä varmuuden vuoksi parhaat puolueet 
järjestykseen - siis ensin se puolue, jonka (yllä mainitsemattomat)
ehdokkaat saavat hänen äänensä, jos kaikki ylemmät ehdokkaat ovat 
karsiutuneet, sitten varapuolue jne.).

Ääntenlaskijat sitten käyttäytyvät kuin kunkin puolueennimen
kohdalla olisivat sen puolueen (edellä mainitsemattomat)
ehdokkaat tasasijalla (ko. äänestäjän ääni siis jakautuu
tasan heidän kesken - jos esim. tasasijalla on kuusi ehdokasta,
kukin saa yhden kuudesosaäänen ko. äänestäjältä).

STV:tä onkin kritisoitu siitä, että jos kukaan äänestäjän kirjoittamista
ei tule valituksi, ääni menee hukkaan. Jos nyt äänestäjä laittaa lippuunsa
parhaiden ehdokkaiden alle edes yhden puolueen, ääni ei mene hukkaan,
ellei ko. puolue (ja muut lipun ehdokkaat ja puolueet) jää kokonaan ilman
paikkoja. Vastaavassa tapauksessa nykyisessä d'Hondtinkin järjestelmässä
ääni menee hukkaan (esim. Luonnonlain puolue 1995).

MITÄ EROA NYKYJÄRJESTELMÄÄN

Näin äänestäjien ei tarvitsisi hyväksyä puoluepaketteja, vaan
he voisivat itse valita puoluerajoista riippumatta, keille heidän 
äänensä menee. Taktikoinnin tarve katoaisi melkein kokonaan
ja äänestäjä voisi turvallisin mielin laittaa listansa kärkeen
toivottomiksikin väitettyjä ehdokkaita, kun alla olisi lisää varalla.

Myös puolueiden sisällä tilanne muuttuisi merkittävästi: valituksi
tulisivat kannatetuimmat eikä valinta olisi nykytapaan arpapeliä.

Suhteellisuus toteutuisi: jos n kahdessadasosaa äänestäjistä sijoittaisi
jonkin ehdokasjoukon muiden edelle, ainakin n ko. joukon ehdokasta
saisi paikan. Lisäksi äänestäjät voisivat sijoittaa vaikkapa kuinka
monta tietyn alueen ehdokasta listansa kärkeen, joten tarve rajoittaa
äänestäjän valinnanvapautta vaalipiireillä katoaisi.