Joulupäivä valkeni taas pakkas tunnelmissa. Jouluaamumme alkoi Jarnon lukemalla jouluevankeliumilla. Sitten aamupalaksi kinkkua ja muita jouluruokia, pikkureppuun termospullot ja vähän evästä ja sukset kohti Korvatunturinmurustaa. Puolilta päivin pääsimme lopulta liikkeelle.

Pakkanen tuntui luissa ja ytimissä. Sormet ja varpaat meinasivat kohmettua kokonaan, mutta pienen pakkasjumpan jälkeen olo alkoi lämmetä. Hiihtelimme maisemia ihaillen ilman kompassia ja onnistuimme tekemään oikopolustamme kiertotien. Törmäsimme kuitenkin oikealle uralle ja päädyimme murustan juurelle. Ylämäeltähän se näytti, eikä auttanut muu kuin aloittaa kipuaminen.

Jyhkeä Korvatunturi näkyi sitä paremmin mitä korkeammalle pääsimme. Näkymä todellakin kruunasi vaelluksemme. Siellä se Joulupukki asusteli jossain Korvatunturinlaaksoissa. Pakkanen hyysi neniämme ja pienen mehuhetken jälkeen lähdimme laskeutumaan alas murustalta. Alamäki tuntui......ai niin, olihan siellä Korvatunturinmurustan huipulla sellainen karttaan suurella merkitty rauhanpaalukin. Muovinen valkea 1,5 m korkea tolppa, jossa luki rauhantoivotus suomeksi, englanniksi ja japaniksi. Siinäpä todellakin asia joka karttaan kannattaa merkitä ;)....niin se alamäki...se tuntui kiivetyn ylämäen jälkeen mukavalta, mutta lyhyeltä.

Hiihtelimme hieman takaisin päin ja pidimme metsän siimeksessä kahvitauon. Sitten vain omaa latuamme takaisin kodalle ja nuotiolla ruokaa laittamaan. Ilta sujuikin sitten syödessä ja väistellessä kipinöitä joita kostea mänty palaessaan räjäytteli ympäriinsä.