Eevert Saukkokoski, 16.5.2010
Kierroksen teema oli 3D-grafiikka. Tarkoitus oli joko luoda jotakin uutta tai esittää yksi edellisten kierrosten harjoituksista 3D-muodossa. Ryhmillä oli myös mahdollisuus toteuttaa sovelluksensa sellaisena, että sitä voidaan käyttää kurssin tarjoaman upponurkan eli stereonäköelämyksen tarjoavan, immersiivisen videoprojektiolaitteiston kanssa.
Oli vuoroni kirjoittaa essee. Muut valitsivat aiheeksi kolmiulotteisen kaupunkimaiseman proseduraalisen generoinnin ja animoinnin jollakin tapaa. Valitsin tältä pohjalta esseen aiheeksi 3D-maiseman piirtämisen, eli varsinaisen maiseman mallintamisen jälkeen tarvittavat kikat joiden avulla maisemasta tulee uskottava katsella. Pureuduin siis 3D-grafiikassa esiin tuleviin tietokonepiirtämisen rajoitteisiin ja niiden kiertämiseen.
"Todellinen maisema voi jatkua lähes äärettömyyteen, mutta tietokoneen piirtokyky on äärellinen. Todellisessa maisemassa on valoa, varjoa ja heijastavia pintoja, mutta näiden täysin realistinen esittäminen ei vielä nykyään ole täysin tehtävissä reaaliaikaisesti. Todellinen maisema havaitaan suoraan silmillä, mutta tietokonemaisema on näytön sisällä, joka peittää vain osan näkökentästä."
Esseen sisältö seurasi hyvin pitkälle oman harjaantuneisuuden perusteella; esseen maalailevasta introsta paljastuu, että olin suunnitellut käsiteltäväksi laajan joukon relevantteja osaongelmia. Päädyin kuitenkin toteamaan, ettei aivan kaikkien käsittely esseelle kurssin puitteissa annetussa laajuudessa ollut järkevää. Valikoin siis joukosta oleellisimmat: äärellisen piirtoetäisyyden ja sen piilottamisen, maiseman taustoittamisen äärellisestä piirtoetäisyydestä huolimatta sekä valon ja varjon esittämisen epätarkoissa valaistusmalleissa.
Kaikista valitsemistani ongelmista ei yllättäen ole kirjoitettu hirvittävän paljon. Perustavanlaatuisia, mutta matemaattispainotteisia kuvauksia ongelmista löytyi akateemisista lähteistä, mutta riittävän yleisiä käytännön kuvauksia oli vaikea löytää. Oleellisimmat väitteeni sain hyvin lähdeviitoitetuiksi, mutta viitelista ei silti juuri pituudellaan päätä huimaa.
Arvostelu ei tätä kirjoitettaessa ole vielä saapunut, mutta katson onnistuneeni tavoitteessa vähintään kohtalaisesti. Esseen sisältö oli muun ryhmän suoritukseen nähden relevanttia ja valaisevaa, joskin sen käytännön hyödyntäminen ohjelmointityössä olisi viimeisen kierroksen poikkeuksellisen deadlinejärjestelyn takia ollut hieman haastavaa.
Vaikka luulin tienneeni jo etukäteen reippaasti aihealueesta, etenkin varjojen käsittelyn yhteydessä piti tehdä tutkimusta ja sain oppia hieman uuttakin. Lisäksi oli jopa hauskaa yrittää metsästää lähdeviitteitä asioista ja ilmiöistä, joiden tiesi olevan todellisia mutta johon liittyvä terminologia ei ollut täysin selvillä. Suorituksena esseen kirjoittaminen oli muuten niin stressaavalle kurssille oivan leppoisa lopetus.