Rotanloukku-Online
Minä

hauptseite | bio | kuvia | linkkejä

Tietoa lyhyesti

• Nimi: Jussi Eskelinen. Syntymäpäivä: 17.7.1985.
• Ylioppilas & teekkari vuosimallia 2004.
• On lyhyt ja kevyehkö. Sopii pieneenkin tilaan.
• Pukeutuu, näyttää ihmiseltä.
• Pianonsoitonopiskelija, amatöörimuusikko, rumpali, basisti.
• Sähköpostiosoite: Jussi.Eskelinen(a)tkk.fi
• IRCnet: Oleilen useasti kanavilla #akkuna ja #telehpy

Harrastukset

Musiikki

Jos ei ihan ensimmäisenä, niin musiikki on elämässäni kuintekin hyvin tärkeällä sijalla. Voisin kirjoittaa musiikista vaikka kuinka paljon, mutta loppujen lopuksi se olisi ihan turhaa, koska musiikki ilmaisee parhaiten itse itseään, eikä mitään muuta kuin itseään.

Musiikkiharrastukseni ainoa pysyvä tekijä elämäni aikana on ollut klassinen pianonsoitto. Kahdeksanvuotiaasta asti soittelin yksityisellä puolella. Vasta TKK:lle tultuani ymmärsin hakea musiikkiopistoon - vaikka eipä minulla pienessä maalaispitäjässä asuessani juuri mahdollisuuksia tällaiseen olisi ollutkaan. Tarkotuksena olisi suorittaan pianonsoiton I tutkinto Musiikkiopisto Avoniassa viimeistään 2007 syksyllä.

Musiikkimakuni on vaihdellut olemattomasta hevin kautta nykyiseen vähän selväjärkisempään ja optimistisempaan suuntaan. Oikeassa elämässä on ihan tarpeeksi vaikeita asioita, joten arjesta pois vievä musiikki on itse asiassa paljon mukavampaa kuunneltavaa kuin ahdistuneet valitusvirret. Muutamia hyviä bändejä ja artisteja ovat mm. Jamiroquai, Scissor Sisters, U-Street All Stars, Trio Töykeät, The White Stripes ja Farmers Market. Klassisella puolella lempisäveltäjiäni ovat mm. Ludvig van Beethoven, Frederic Chopin, Claude Debussy ja Igor Stravinsky. Viime aikoina olen kuunnellut jonkun verran Shostakovichia, erityisesti 15. Sinfoniaa.

Pianon lisäksi olen soittanut ekstensiivisesti myös rumpuja. Omistan myös basson.

Soittolistani ja mielialojeni heilahtelua voi tarkastella täällä.

Liikunta

En voi väittää olevani erityisen hyvä liikunnassa. Inhoan suuresti erityisesti kaikkia joukkuelajeja kuten salibandya, koripalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa... Listaa voi jatkaa loputtomiin. Tähän varmasti vaikuttaa se, että yläasteen liikuntatunnit eivät olleet sieltä hauskimasta päästä yleisen ilmapiirin suhteen.

Liikunta on kuitenkin terveellistä, joten yksilölajeja harrastan ihan mielelläni. Maalla asuessani lempiharrastukseni varsinkin kesäisin oli pyöräily. Kaupungissa se ei ole niin kätevää, joten sen sijaan harrastan nykyisin lenkkeilyä (tai hölkkäämistä, niin sanotusti). Talvisin voi mahdollisuuksien mukaan harrastaa myös hiihtoa, tosin kaupungissa latua täytyy etsiä kauempaa. Ympäri vuoden harrastettavia liikuntamuotoja ovat joka keskiviikkoinen aerobic Otahallissa ja uiminen Tapiolan uimahallissa. Uimisen aloitin ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen ja alan olla jo ihan hyvä siinä. 2005 joulukuussa aloitin kuntosaliharjoittelun, ja siitä on tullut osa jokaviikkoista rutiiniani. Kaikille kuntosaliharjoittelun aloittamista miettiville voin kertoa, että se on oikeasti hauskaa. :-)

Yhdistystoiminta

Otaniemessä toimii Telehpy, yhdistys johon päätin itse asiassa tutustua joskus myöhäisteini-iässä kun pohdin TKK:lle pyrkimistä. Ensimmäiseen takkakabinetti-tapahtumaan saavuin eräänä sateisena tammikuun iltana vuonna 2005... Kuten olin toivonutkin, tapasin monia kivoja ihmisiä. Vuonna 2006 toimin kyseisen yhdistyksen rahastonhoitajana, nyt vuonna 2007 olen yhdistyksen puheenjohtaja.

Koska kaipasin rumpujani, päätin liittyä Polyteknikkojen Elävän Musiikin Yhdistykseen, eli Pelmuun. Soittelu on kuitenkin ollut varsin yksinäistä puuhaa bändin puuttuessa.

Muut

Elokuvissa käyntiä ja kirjojen lukemista ei kait voi laskea harrastuksiksi jos niitä harrastaa niin epäintohimoisesti ja asiaan paneutumatta kuin minä. Elokuvissa aloin käydä vasta Otaniemeen muutettuani. Kirjojen lukeminen taas on jäänyt Otaniemessä vähemmälle, kun ei tarvitse viettää puolta tuntia joka ilta kirjastossa bussia odotellen, tosin kuin yläaste- ja lukioaikoina. Myös tieteiden seuraaminen on jäänyt vähemmälle, kun niistä tulee muutenkin luettua opiskelun puolesta.

Kiinnostavia elokuvia ovat esimerkiksi toisesta maailmansodasta kertovat (Der Untergang, Sophie Scholl) ja japanilainen mainstream-anime (Totoro, Spirited Away, Kiki's Delivery Service). Komisario Palmu -leffat olivat erityisesti varhaisnuoruudessa mieleeni. Nykyään niitä on kiva esitellä kuriositeetteina kavereilleen.

Kiinnostavia kirjoja ovat mm. Tawastjernan kirjoittama Sibeliuksen elämäkerta sekä monet muut musiikkia ja säveltäjiä käsittelevät kirjat, esmikerkiksi Heinrich Neuhausin The Art of Piano Playing. Tiedekirjoista Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa ja Avoin tie ovat maininnanarvoisia. Isän vanhat Nuorten Toivekirjaston kirjat tuli luettue läpi lapsena useastikin, mm. Osmo Ilmarin scifiklassikko Uhka Avaruudesta sekä Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Tove Janssonin kirjoja Vaarallinen juhannus, Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu luen usein edelleen. Itseään etsivä varhaisnuori -kategoriaan kuuluu esimerkiksi Herman Hessen Demian, aikoinaan loistava ja koskettava teos johon en sitten olekaan päässyt sisälle uudestaan.

Vanhat harrastukset

Ennen harrastin mm. postimerkkien keräilyä, sarjakuvia, "multimediataidetta", lehden tekemistä, graafista suunnittelua, seikkailupelien pelaamista, valokuvausta, kaukokuuntelua (muiden maiden lyhytaaltolähetysten kuuntelua ja kuunteluraporttien lähettämistä radioasemille) ja aika huonon musiikin tekemistä ja soittamista. Lisäksi joskus rakentelin jotain, kuten signaalisekoittajan tai pienen mottoroidun laivan. (Kuvia noista värkeistä voisin lisätä kuvasivulle.) Ehkä eläkkeelle jäädessäni palaan jonkun vanhan harrastuksen pariin. :-)