Codelonen herttuakunta

 

Codelone ennen Nerragilin valtaa

 

Codelonen sydänalueet Veorliyunin ympäristössä eivät alun alkaen kuuluneet Nerragiliin ollenkaan. Vaikka Nerragilin raja on mainitun valtion perustamisesta lähtien ollut kohtalaisen lähellä, on Nerragilin kulttuurinen ja taloudellinen vaikutus Codelonessa ollut vähäistä. Pitkään Codelonen alue oli erilaisten paikallisten sotapäälliköiden aluetta, ilman selkeää ja täysin vakiintunutta hallintoa. Kramian valtion alettua muotoutua joitakin tuhansia vuosia sitten alkoi kuitenkin myös Codelonen alueen painoarvo kasvaa. Nykyisestä Codelonesta aina Cöldamin rannikolle asti ulottuva maa-alue oli jatkuvien riitojen kohteena. Se kuului useampaan otteeseen Rantamaalle ja Kramialle, vaihtaen silloin tällöin omistajaa. Erilaisten valtiollisten tapahtumien seurauksena alue päätyi Vurian haltuun noin tuhat vuotta sitten. Emanoliitan hovissa esiintyi kuitenkin noin 500 vuotta sitten levottomuuksia, joiden seurauksena ja Feerelfeldian kuningas Tamarum onnistui kahmimaan melkoisen osan Vuriaa, käsiinsä, ja sekasorrossa myös Cöldam, johon Codelonekin lukeutui, onnistui itsenäistymään.

 

Nerragil saapuu Codeloneen – Duvildielit saapuvat Nerragiliin

 

5280-luvun lopulla Nerragilin ja Enan välillä Alacioraalisten Vastenmielisyyssaarten omistuksesta alkanut sota kuitenkin käänsi Codelonen kohtalon. Mahtavaa Amescraldaa hallinnut Ena oli syksyllä 5287 hyökännyt maan edustalla sijaitseville Alacioraalisille Vastenmielisyyssaarille. Saaret olivat Nerragilin siirtomaa, ja hyökkäyksen aikaan kuningas Alacior oli lomailemassa saarilla. Hyökkäys sattui pahaan aikaan, koska voimiensa toimivuuden väärin muistanut Alacior oli vahingossa muuttanut itsensä lampaan hahmoon ja heittänyt kruununsa palmun latvaan. Nolosta välikohtauksesta puhjennut täysimittainen sota sai Enan ja Cöldamin hyökkäämään jälkimmäiselle kuuluneesta Veorliyunista käsin Nerragiliin keväällä 5290.

Enassa oli kuitenkin arvioitu Nerragilin voimat väärin. Alaciorin vaimo Silde oli onnistunut muuttamaan miehensä takaisin ihmisen hahmoon pian välikohtauksen jälkeen, ja keskushallinnoltaan heikko, kilpailevien ruhtinaiden hallitsema Cöldam oli helppo kohde hyökkäykselle. Veorliyunin seutua hallinnut Codelonen ruhtinas vaihtoikin hyökkäyksen ensi päivinä puolta, ja pestautui Alaciorin neuvonantajaksi. Muutamassa viikossa Codelone oli Nerragilin.

Toinen toistaan nolompien käänteiden jälkeen sota päättyi jokseenkin tuloksettomana vuoden 5291 lopulla. Nerragil sai Alacioraaliset Vastenmielisyyssaaret takaisin siirtomaakseen, ja Codelone liitettiin Nerragiliin herttuakuntana. Codelonen ruhtinas, Reigolam Duvildiel merkittiin Nerragilin ritarihuoneeseen Codelonen herttuana ja kreivi Duvildielinä.

 

Duvildielien nousu ja tuho

 

Ruhtinaan poika, Uiles Panduculsura Duvildiel, onnistui herttuana palkkautumaan kuninkaan itäiseksi käskynhaltijaksi. Tässä tehtävässä hän ”kehitti” Nerragilin hallintoa viisinkertaistamalla Codelonen herttuakunnan pinta-alan. Tarkastusmatkallaan Codelonessa Alacior ei huomannut tätä välistävetoa ollenkaan, koska oli unohtanut Codelonen kartan Garmelomin palatsiin.

            Duvildielit ovat kramialaislähtöinen vanha aatelissuku, joten heidän on ollut helppo integroitua Nerragilin hovielämään ja omaksua aatelille ominaisia tapoja. Kenties ulkomaalaisesta syntyperästä johtuen Duvildielit ovat kuitenkin yleensä etsineet aviopuolisonsa Codelonen alueen maa-aatelistosta tai naapurimaiden puolelta, ennemmin kuin Nerragilin perinteisestä eliitistä. Tämä on johtanut suvun codelonelaisen identiteetin korostumiseen, ja herttuakunnan asukkaat ovatkin suurimmaksi osaksi rakastaneet isäntiään kaikista näiden edesottamuksista huolimatta.

            Suvun siihen asti suurin voimannäyttö nähtiin 5400-luvulla, Nerragilin ollessa suuressa sodassa Zukenrajaa, Feerelfeldiaa ja Kramiaa vastaan. Kuningas Alaciorin loukkaannuttua ja prinssi Gadivedorin vetäytyessä raukkamaisesti sisämaahan silloinen Codelonen herttua, Tevulan Duvildiel, otti maassa ohjat käsiinsä yhdessä prinsessa Niavan kanssa. Niavan johtaessa armeijaa hoiti herttua maineikkaasti muuta valtionhallintoa. Samalla hän onnistui keskittämään itselleen suunnattomasti valtaa hyödyntämällä perustamaansa tiedustelupalvelua, NEA:ta. Sota päättyi Nerragilin osalta murskatappioon ja Loimuan menetykseen. Prinsessa Niavan katoaminen jäljettömiin Alaciorin ollessa yhä heikkouden tilassa takasi valtiopäiville lähes rajattoman vallan, joka pian näkyi uudessa, kuninkaan lähes täysin syrjäyttäneessä perustuslaissa.

            Uuden perustuslain nojalla herttuat eivät enää konkreettisesti omistaneet herttuakuntiaan, mutta käytännössä herttua Tevulan Duvildiel hallitsi itsevaltiaan elkein paitsi Codelonea, koko Nerragilia puolueensa avulla. Tevulanin pojanpoika ja perijä, Eracoigor Duvildiel osoittautui kuitenkin harvinaisen lahjattomaksi, ja suvun ote vallasta alkoi hellittää. Eracoigorin kaudesta alkoi myös herttuasuvun rappio. 5400-luvun lopulla ulkopuoliset, ilmeisesti kuningas Alacior, onnistui kaappaamaan NEA:n Duvildieleilta, ja pian seuranneen vallankaappauksen jälkeen kuninkaasta tuli uudelleen Nerragilin itsevaltias. Suku menetti valtansa ja asemansa pääkaupungissa Alemyssä lähes täysin, ja vetäytyi samaan kotilinnaansa Veorliyuniin, jossa Duvildielit jo satoja vuosia ennen Nerragilin levittäytymistä alueelle olivat hoviaan pitäneet.

 

Hegebrinsan ja Amilan jälkikasvu

 

Seuraavina vuosisatoina Duvildielien asema oli heikko, ja muun muassa suvun haluttomuudesta tunnustaa Alaciorin jumaluutta ja uutta Minaoridalista Yhtenäisyyskirkkoa johtuen harva oli halukas avioitumaan Duvildielin kanssa. Useat sukuhaarat sammuivat kokonaan. 5620-luvulla, jolloin Alaciorin hovissa odotettiin jo Duvildiel-suvun sammumista, herttuan poika ja perijä Uiles Bevolair Duvildiel avioitui Nerragiliorgin alamaailmassa kyseenalaisen maineen hankkineen alhaisaatelisen Hegebrinsa Nerinwaun kanssa. Prinsessa Hegebrinsan radikaalit ja vähemmän normien ja lakien mukaiset otteet asioiden hoidossa herättivät suurta pahennusta paitsi hovissa, myös istuvan herttuan silmissä. Hegebrinsa sai samalla kuitenkin nerragilaanien huomion kiinnittymään Codeloneen, ja sitä kautta herttuakunnan pitkään laskusuunnassa ollut vaikutusvalta kääntyi uuteen nousuun. Osaltaan kehityksen vauhdittajana toimi myös Uiles Bevolairin serkku Bevolair Tevulan, jonka avioiduttua Feerelfeldian kaupallisen edustajan tyttären Amilan kanssa kehittyi Codelonesta paitsi juonittelujen pesä, myös kahden naisen, Hegebrinsan ja kreivitär Amila Duvildielin välisen armottoman kilpailun näyttämö. Alkuun Amila näytti pelin suvereenilta voittajalta, mutta Uilesin perittyä herttuakunnan aiemmin huonomaineinen Hegebrinsa omaksui tiukan säädyllisen matriarkan roolin ja häikäilemättömin ottein pelasi kilpailijansa miehineen perikatoon.

            Uiles Bevolairin ja Hegebrinsan vanhempi poika Eracoigor osoittautui jo varhaisessa vaiheessa eteväksi kirjanoppineeksi, joka saavutti huomattavan maineen Nerragilin Akatemiassa ja kuninkaallisessa hovissa. Eracoigorin nuorempi veli Panduculsura teki uraa armeijassa, ensin Ilthigadielissa ja myöhemmin Cathielusin ja Idiathoorlian siirtomaissa Amescraldan läheisyydessä. Panduculsuraa pidettiin yleisesti sukunsa lahjattomimpana, eikä hän välttämättä koskaan olisi jäänyt historiankirjoihin, ellei olisi ensimmäisenä Duvildielina hankkinut itselleen vaimoa toisesta Nerragilin herttuasuvusta, ja ellei isoveli Eracoigor hämärissä olosuhteissa olisi kuollut 5680-luvun alussa.

            Prinssi Eracoigor Duvildielin kuoleman on väitetty johtuneen luonnollisista syistä, mutta käytännössä kaikki asioista perillä olevat Nerragilissa pitävät sitä maan historian mystisimpänä poliittisena murhana. Syyllisiksi on ehditty epäillä ainakin Eracoigorin todennäköistä kihlattua, erästä neiti gem Viondoria, prinssi Panduculsuraa, Eracoigorin ja Panduculsuran pikkuserkkua Tevulan Duvildielia, tämän äitiä Amila Duvildielia, NEA:ta, Feerelfeldian tiedustelupalvelua, Ilthigadielin silloista herttuaa, Zukenrajan tiedustelupalvelua, prinssi Gadivedoria ja lukuisia muita, eikä itsemurhaakaan aina ole suljettu pois laskuista. Johtolangat kuitenkin puuttuvat edelleen.

            Suvun Nerragilissa 5291 saamista aatelisarvoista Codelonen herttuan arvo periytyi herttua Uilesin kuollessa tämän elossa olleelle pojalle Panduculsuralle, mutta kreivi Duvildielin titteli on hämärän peittoon jääneiden vaiheiden seurauksena pikkuserkun, Tevulan Duvildielin hallussa.

 

Panduculsura Duvildiel, sota ja Kveliathan

 

Amila Duvildiel ja useimmat muutkin Nerragilissa pitivät Tevulania pitkään pikkuserkkuaan Panduculsuraa pätevämpänä sotilaana ja taktikkona. Herttuasuvun nousu Nerragilin mahtavimmaksi ihmissuvuksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden kuluessa on kuitenkin ollut vain ja ainoastaan istuvan herttuan, Panduculsura Duvildielin, ja tämän läheisimpien tukijoiden ansiota. Herttuakautensa alkuvaiheessa istuva herttua toimi Nerragilin armeijan komentajana, ja sai Feerelfeldian vastaisessa sodassa aikaan suuria voittoja. Myöhemmin, kuningas Alaciorin kanssa riitaannuttuaan, hän nousi Nerragilin valtakunnankansleriksi ja nosti suvun ja MHCL-puolueensa vaikutusvallan ennennäkemättömiin mittoihin kamariherransa ja erityisavustajansa, vapaaherra Gavario gem Opruilgin avustuksella. Herttuan liitto prinssi Gadivedorin ja Ilthigadielin herttuan kanssa johti vuonna 5696 kuninkaan erottamiseen, ja seuranneena valtiollisen hajaannuksen aikana herttuan on väitetty olleen yhteistyössä myös mm. kuningas Solaciorin ja naapurimaan Randakian kanssa. Näinä vuosina herttua saavutti kiistattoman itsevaltiaan aseman puolueessaan, mutta ei kyennyt estämään Nerragilin joutumista sotaan Randakiaa vastaan.

            Sodan alkuvaiheessa herttua ajautui täysimittaiseen valtataisteluun Alaciorin tytärtä, kuningatar Heleneä vastaan. Lähinnä tiedustelupalvelu NEA:n väliintulojen seurauksena herttua hävisi valtataistelun täydellisesti, ja joutui hetkeksi jopa kotiarestiin. Herttuan pelasti täydestä poliittisesta paitsiosta kuitenkin ilmiömäiset juonittelijan ja johtajan kyvyt, ja erityisesti taito hoitaa diplomaattisia suhteita vallankumouksen toteuttaneeseen ja arvaamattomaan Pitockberiaan. Viimeistään kuningatarta vastaan ilmenneiden levottomuuksien jälkeen Helenelle oli selvää, ettei maata voinut johtaa ilman herttuan apua. Maan hallitus on MHCL:n käsissä ja Kveliathanin valloituksesta lähtien herttua on toiminut Kveliathanin armeijan komentajana ja muutoinkin pitkälti siirtomaan käskynhaltijana.

            Henkilötasolla herttua pysyi kuningattaren kanssa kuitenkin äärimmäisen heikoissa väleissä viimeisen Nerragilin linnakkeen, Sotahovin kukistumiseen vuonna 5705 saakka. Tämän jälkeen Yngasalban saarelle ja myöhemmin Kveliathaniin paenneessa hovissa Duvildielien vaikutusvalta on kuitenkin ollut vailla mitään vertailukohtaa aiempaan Nerragilin historiaan.

            Tämän jälkeen kuningatar on kummallisesti vetäytynyt vallasta lähes täysin, ja valtionhoitajaksi noussut prinsessa Aurora on pyrkinyt ennennäkemättömän läheiseen yhteistyöhön herttuasuvun kanssa. Toisin kuin Nerragilissa, nyt herttua on vastuussa maan hallinnosta hyvin suuressa määrin henkilökohtaisesti. Kveliathanin luonnonvarat, syntynyt teollisuus ja maahan rakennettu rautatieverkko ovat suurelta osin herttuasuvun omistuksessa, ja herttuan haltuun on päätynyt myös aiemmin Ishubatin temppeliruhtinaskuntana tunnettu alue.

            Herttualla on muutoinkin aihetta tyytyväisyyteen. Herttuan tytär, maineeltaan kyseenalainen prinsessa Ciegelsin on onnistuttu naittamaan kauas etelän siirtomaihin, ja hänen tyttärensä Isinwa on nyt isoisänsä hoteissa valmistautumassa omaan avioliittoonsa. Herttuan poika ja perijä, lukemattomien naisten kanssa huoletonta elämää viettänyt ja jälkikasvua hankkinut prinssi Bevolair on vihdoin saatu avioliittoon Noielin herttuakunnasta kotoisin olleen neiti Afalna gem Cefilamin kanssa. Prinsessa Afalna on nyt raskaana, ja herttua odottaa innostuksen vallassa ensimmäisen pojanpoikansa syntymistä.

            Herttuan vallan suurin monumentti on silti salainen sopimus prinsessa Auroran kanssa, jonka koko sisältö on vain herttuan lähimpien tiedossa, ja joka lähiviikkoina tulee lopullisesti astumaan voimaan. Sopimus on monimutkainen ja moniselitteinen, mutta kiistatonta on, että se takaa Duvildieleille kehen hyvänsä muihin Nerragilin alamaisiin nähden täysin ylivoimaisen valta-aseman ja varallisuuden ikuisiksi ajoiksi. Joiltakin osin suku saa oikeuden rikkoa niitäkin lakeja, jotka sitovat muuta aatelistoa. Codelonen lisäksi suku saa haltuunsa Taurmirlomin herttuakunnan, joka Sotahovia ja sen lähintä ympäristöä lukuun ottamatta käsittää aiemman Sotahovin herttuakunnan alueen. Tämä pykälä sopimuksesta on tosin jäämässä pitkälti symboliseksi, koska Randakin valta Nerragilissa ei osoita päättymisen merkkejä.

            Kaiken onnen keskellä on kuitenkin myös mutkia matkassa. Yhden sortin mutka on herttuan äiti Hegebrinsa, joka kilpakumppaninsa Amila Duvildielin kuoltua on entistäkin paremmissa voimissa, ja kiusaa muuta perhettä läsnäolollaan. Vaikka Hegebrinsa elää yltäkylläisyydessä ja palvelijoiden ympäröimänä, hänen vallan- ja tittelin- ja huomionhimonsa on kyltymätön. Miniäänsä Edliminiä ja poikansa miniää Afalnaa Hegebrinsa pitää ederoridaalisina viettelijättärinä, jotka kaikin keinoin yrittävät puijata miehensä tamaralismin syövereihin. Poikaansa Panduculsuraa herttuatar ei arvosta tippaakaan, mutta prinssi Bevolair on Hegebrinsan oma kullanmuru, jota ei yksinkertaisesti voi puristaa poskesta liian usein. Koska Taurmirlomin herttuanarvon ja eräiden seremoniallisesti korkeiden, jos kenties vallalta merkityksettömien virkojen antaminen herttualle olisi tuottanut liiaksi kateutta etenkin tiedustelupalvelu NEA:n johdossa, prinsessa Aurora päätti antaa ne Hegebrinsalle, joka kuitenkin kuolisi pian ja siten antaisi Panduculsuran periä Taurmirlomin. Nyt Hegebrinsa on kuitenkin yhä elossa, ja Taurmirlomin herttuattarena ja Korkeana Sinetöijänä vaatii itselleen 14 pasuunaasoittavaa airuetta, everstinarvoa, kodinturvajoukkoja, omaa postilaitosta, adjutanttia, omaa lippua ja tuomioistuinta ja lukuisia muita teoriassa hänelle kuuluvia mutta vaikeasti toteutettavia etuoikeuksia. Valitus jatkunee vielä vuosia…

            Toinen ongelma on herttuasuvun asemaan kaikesta huolimatta liittyvä epävakaus. Suunnaton valta on tuonut Duvildieleille myös suunnatonta epäsuosiota, ja hovissa sukua vihataan jo aivan yleisesti. Noielin herttua, vapaaherra gem Opruilg uur Codelone (jonka nykyinen vapaaherranarvo on seurausta herttuan ja Auroran sopimuksesta) ja prinsessa Aurora itse ovat suvun ainoat ystävät, ja heidän yhteistyökyvystään suvun kohtalo pitkälti riippuu. Aurora on selkeästi osoittanut Duvildieleille tukensa, joten huoli on turha. Tämä kuitenkin perustuu siihen, että valtio on suvulle suunnattomasti velkaa, itse asiassa niin paljon, että suvun käteiskassa on käytännössä tyhjä. Duvildielien varallisuus on teoriassa suunnaton, mutta vararikkokin voi olla mahdollinen, ellei nopeasti keksitä keinoja juoksevien menojen rahoittamiseksi.

 

Paluu Nerragilin Liiton pääsivulle

Paluu Nerragil 8 -pelin pääsivulle

 

© JE 2008