Kveliathan

Historia ennen helenaalista kautta

Kveliathanin maa on aina ollut olemassa, ja aina tulee olemaan. Minaulidan (Minaoridon) Henki välillä johtaa kaiken olevaisen katoamiseen, mutta kadotusta seuraa aina uusi syntyminen, ja kaikki alkaa alusta.

Viimeisen maan luomistyön tapahduttua Kveliathan oli lumen ja jään peitossa, ja pimeys vallitsi kaikkialla. Pimeys kuitenkin kaikkosi, kun Kultainen Keisari, airueinaan viisauden pikimusta tiikeri ja tunteiden vihreä lohikäärme, saapui maahan Minaulidasta, kaiken olevaisen alusta, kaukaa merten takaa. Tunteiden vihreä lohikäärme syöksi taivaalle tulta. Lohikäärmeen puhaltamana synkät pilvet kaikkosivat rajojen taa ja kipinöistä syttyivät taivaankannen tähdet. Tulta syöksiessään lohikäärme kulki koko maan halki, raapien kynsillään maan pelloiksi. Viisauden pikimusta tiikeri puolestaan raateli kuoliaiksi maata hallinneet pimeyden alkupedot, jotta ihmiset ja muu luomakunta voisi elää maassa ilman huolta.

Lohikäärmeen ja tiikerin tehtyä tehtävänsä saattoi Kultainen Keisari mahtavuudessaan auringon taivaalle, ja loi ihmiset ja eläimet, joille tiikeri ja lohikäärme olivat valmistaneet maan elinkelpoiseksi. Kultainen Keisari hallitsi maata suurella mahdillaan, ja hänen voimansa pitivät pahuuden poissa. Viisauden pikimustan tiikerin ja tunteiden vihreän lohikäärmeen avustamana Kultainen Keisari antoi ihmisille syötäväksi ja juotavaksi niin, etteivät he koskaan joutuisi näkemään nälkää.

Ihmisten ainainen valitus ja loputon ahneus saivat Kultaisen Keisarin kuitenkin kyllästymään, ja niin hän eräänä päivänä päätti lähteä takaisin merten taakse. Pikimusta tiikeri, ymmärtäen kveliathaanien avuttomuuden pahojen alkupetojen armoilla, neuvoi Kultaista Keisaria luomaan vuoret ihmisten suojaksi, koska vuorten yli pahinkaan alkupeto ei Kveliathania löytäisi. Tunteiden vihreä lohikäärme, luodessaan viimeisen katseensa Kveliathanin viljaville laaksoille vuorilta, itki syvästi tietäessään, ettei ehkä pitkiin aikoihin näkisi mahtavaa Kveliathanin maata, ja kyynelistä syntyivät joet. Jotta Kultainen Keisari osaisi aikanaan turvallisesti palata maahan, viisauden pikimusta tiikeri asetti vielä taivaalle kuun vuoroveden synnyttämiseksi, ennen kuin Kultainen Keisari airueineen ja valittuine kansoineen purjehti pois.

Kultainen Keisari tiesi, että hänen pois lähdettyään ihmiset alkaisivat riidellä. Tämän välttääkseen hän jätti osan valaistuneista Kveliathaniin, hallitsemaan maan eri kolkkia temppeliruhtinaina, koska valaistuneet olivat ne, jotka olivat ymmärtäneet Keisarin pyhän luonteen todellisen merkityksen. Luomisen, Olemisen ja Uudelleensyntymisen temppelin, jossa keisari oli asunut, Kultainen Keisari antoi valitun kansan mahtavimmalle, Hyukradabadin temppeliruhtinaalle eli Kveliathanin suurvisiirille.

Mainitun temppelin, jota myös Hyukradabadin suurtemppeliksi on kutsuttu, ytimessä on eeli-aalinen pyhäkkö, jossa eeli-aaliset neitsyet suorittavat pyhiä rituaaleja. Temppeliruhtinaiden ohella ensimmäiseen säätyyn kuuluvien temppelikreivien tulee uhrata tyttärensä Kultaiselle Keisarille, eeli-aalisiksi neitsyiksi, ja mainittujen neitsyiden korkea syntyperä, yhdessä suoritettujen pyhien rituaalien kanssa antaa heille kyvyn nähdä näkyjä. Niin ikään temppelissä säilytettävissä pyhissä kirjoissa esitettyjen ohjeiden perusteella Kultaisen Keisarin papeista oppineimmat, ns. eeli-aaliset papit, osaavat neitsyiden näkyjä tulkitsemalla päätellä Kultaisen Keisarin tahdon. Suurvisiirin tehtäviin onkin kuulunut paitsi Kultaisen Keisarin sijaisena, ensimmäisenä varajumalana, toimiminen, myös ja ennen kaikkea asema eeli-aalisena ylipappina.

Pyhät kirjat ovat kyenneet antamaan sittemmin vastauksen lähes kaikkiin kysymyksiin, joita ihmisille keskuudessaan on vuosituhansien kuluessa tullut, koska pyhissä kirjoissa on jokaiselle osoitettu oma paikkansa. Joskus eteen on kuitenkin tullut kysymyksiä, joista pyhät kirjat eivät kerro mitään, tai antavat niin moniselitteisiä vastauksia, ettei niistä ole ollut apua. Silloin on täytynyt turvautua eeli-aalisiin neitsyihin, ja ennen kaikkea eeli-aalisiin pappeihin, jotka neitsyiden näkyjen perusteella osaavat etsiä Kultaiselta Keisarilta ohjeita.

Pyhien kirjojen osoittamaa Jumalan lakia totellaan kaikissa Kveliathanin kolkissa, mutta eri käsitykset lain tulkinnasta ovat johtaneet maan jakautumiseen erilaisiin kulttuuripiireihin. Suurvisiirin katsottiin eeli-aalisena ylipappina, neitseellisten näkyjen korkeimpana tulkitsijana edustavan keisarijumalaa ja oikeaa tulkintaa laista, mutta kilpailevat temppeliruhtinassuvut ovat saattaneet asettaa kilpailevia suurvisiirejä merkkinä sodan alkamisesta ruhtinaskuntien välille. Sota loppuu, kun toinen suurvisiirikandidaatti kuolee tai muutoin joutuu lopettamaan tehtävänsä harjoittamisen ilman seuraajaa.

Kultaisen keisarin paluu ja helenaalinen aikakausi

Nelisen vuotta sitten maassa alkoi kuulua kummia. Väitettiin Kultaisen Keisarin vihdoin palanneen, ja kulovalkean tavoin halki suuren Kveliathanin maan levisi tieto, että monet omin silmin olivat nähneet Arkat Tempalin satamakaupungissa sekä Kultaisen Keisarin, että viisauden pikimustan tiikerin ja tunteiden vihreän lohikäärmeen.

Mukanaan Kultaisella Keisarilla, joka tunnetaan nykyisin myös nimellä Helene Ensimmäinen, oli myös valitun kansansa ihmisiä. Mahtavilla taikavoimillaan keisari taittoi muutamassa viikossa matkan Arkat Tempalista Hyukradabadin suurtemppeliin. Jotkut temppeliruhtinaat, mukaan luettuna myös suurvisiiri, kieltäytyivät kumartamasta keisaria, ja väittivät tätä huijariksi, ennen kuin keisari mahtavilla voimillaan keisari osoitti jumaluutensa niin, ettei sitä kukaan voinut epäillä. Kaiken kansan kuullessa Kultaisen Keisarin tahdon nyt keisarilta itseltään ja hänen valitulta kansaltaan, osoittautui, ettei suurvisiiri ollutkaan tulkinnut keisarin tahtoa oikein. Tästä rangaistuksena hänet tuomittiin kuolemaan.

Luomisen, Olemisen ja Uudelleensyntymisen temppelistä tuli tämän jälkeen valittuun kansaan kuuluvien keisarillisten käskynhaltijoiden keskuspaikka. Keisarin lähdettyä jälleen merten taa, ottivat nämä käskynhaltijat hoitaakseen ne tehtävät, jotka ennen Keisarin uutta tuloa olivat kuuluneet suurvisiirille ja tämän hoville. Eeli-aaliset neitsyet ja suuri osa eeli-aalisesta papistosta jatkoi tehtävissään, mutta selittämättömien voimiensa avulla keisari saattoi antaa käskyjä valittuun kansaan kuuluville käskynhaltijoilleen myös ilman näiden apua, kuten useimmiten myös tapahtui.

Keisarin jälleen lähdettyä kuultiin maassa väitteitä, että saapunut valittu kansa ei olisikaan valittu kansa, vaan joukkio muukalaisia, jotka olisivat huijanneet hurskaita, Kultaiseen Keisariin uskovia kveliathaaneja naamioimalla yhden joukostaan keisariksi. Valitun kansan mitä ilmeisimmin mahtavin, Codelonen herttuana tunnettu ylimys, oli ennen lähtöään keisarin mukana takaisin merten taa, saanut haltuunsa Ishubatin temppeliruhtinaskunnan, pakottanut sen asukkaat pakkotyöhön kaivoksille ja korvannut suurvisiirin hovissa koulutetut upseerit omilla käskyläisillään ja suosikeillaan Kveliathanin armeijassa.

Kuolleen suurvisiirin lähin sukulainen julistautui uudeksi suurvisiiriksi, se tarkoitti sisällissotaa. Hän lupasi karkoittaa minaoridalisiksi sanansaattajiksi itseään nimittävät muukalaiset pois, tehdä ”Kveliathanista jälleen vapaan”, ja murskata Codelonen tyrannian. Useat temppeliruhtinaat tulkitsivat, ettei maassa käynyt keisari ollut oikea keisari, ja uusi suurvisiiri väitti eeli-aalisten neitsyiden näkyjen osoittavan, että oikea keisari oli yhä olemassa toisaalla, ja etteivät maahantulijat, nerragilaanit, todellakaan olleet minaoridalisia sanansaattajia. Suuri osa temppeliruhtinaskunnista alkoikin kapinoida nerragilaaneja vastaan, ja vähitellen suurvisiiri alkoi päästä voitolle.

Valittuun kansaan kuuluvat käskynhaltijat kuitenkin julistivat, että keisarin poissaolo olisi vain väliaikainen, ja ennustivat keisarin paluuta. Ennustus kävi toteen, ja palatessaan keisari julisti suurvisiirin huijariksi. Hänen mukaansa suurvisiirin puheet ”oikeasta keisarista” merten takana olivat osoitus siitä, että hänellä oli tuntematon liittolainen, joka vain odotti tilaisuuttaan hyökätä Kveliathanin kimppuun ja riistää maalta sen ikiaikainen itsenäisyys. Suurvisiirin joukot marssivat kuitenkin suurtemppeliin, ja väitettiin keisarin siellä suostuneen siihen, että suurvisiiri saisi ikuisesti hallita maata hänen puolestaan. Keisari oli kuitenkin ehtinyt nimittänyt sisarensa, prinsessa Auroran uudeksi varajumalaksi ja eeli-aaliseksi ylipapiksi suurvisiirin sijaan, ja ylipappina Aurora tulkitsi keisarin tahtoa siten, että jumalallinen ihme näyttäisi kullekin mahtimiehelle oman paikkansa.

Suurvisiiri liittolaisineen ja sotamiehineen sairastui pian kammottavaan, mystiseen tautiin, joka koitui heidän kohtalokseen. Kukaan ei enää epäillyt keisarin aitoutta tai jumaluutta, mutta keisari rankaisi silti ankarasti kaikkia, jotka hänet kielsivät. Suurtemppelissä järjestettiin massiivisia joukkoteloituksia. Eeli-aalinen ylipappi tulkitsi kuitenkin keisarin puheita syyllisten kohtalosta siten, että useimpien kapinoijien kohdalla jumalallisesti oikeudenmukainen rangaistus ei olisikaan kuolema, vaan orjuus Codelonen herttuan omistuksessa.

Suurvisiirien suku, Kaindamelesh-dynastia, on nyt sammunut. Kveliathanin armeija joutuu kuitenkin edelleen taistelemaan viimeisiä suurvisiirin liittolaisia vastaan ajoittain ilmenevissä kahakoissa. Tämän lisäksi äskettäin on pohjoisilla vuoristoseuduilla käyty selittämättömäksi jäänyt sota Neremashetan -nimistä valtiota vastaan, joka sitkeän taistelun jälkeen on suostunut kumartamaan keisarin yliherruutta. Lisäksi huhutaan edelleen väärän keisarin, jonka kanssa viimeinen suurvisiiri oli liittoutunut, odottavan merten takana tilaisuuttaan.

Kveliathanin hallinto on, niissä osissa maata joita suurvisiiri liittolaisineen piti hallussaan, nyt väliaikaisesti Kveliathanin armeijan käsissä. On vain ajan kysymys, koska keisari suuressa viisaudessaan järjestää näiden alueiden olot uudelleen. On puhuttu uudistuksista, jotka sopeuttaisivat maan pysyvämpiaikaisesti uuteen, keisarin läsnäoloon perustuvaan aikakauteen. Suuri osa Kveliathania on mullistuksista huolimatta edelleen paikallisten, keisarille uskollisten temppeliruhtinaiden hallussa. Ruhtinaskuntien lainsäädäntöä on yhdenmukaistettu jonkin verran, mutta eroja löytyy edelleen.

Maantiede

Koko Kveliathanin keisarikunta on laajempi kuin kukaan jaksaa mitata ja siellä asuu enemmän ihmisiä kuin kukaan jaksaa laskea. Vuorilta laskevat suuret joet halkovat reheviä sademetsiä ja viljavia alankoja. Kuumat kaudet ja sadekaudet vuorottelevat säännöllisesti, ja koko maassa vuoristoja lukuun ottamatta on aina lämmintä ja kosteaa. Pelloilta saatavat sadot ovat yleensä runsaita, ja vuorilta kaivetaan arvokkaita mineraaleja ja kauniita jalokiviä, mutta varallisuus on jakautunut erittäin epätasaisesti eri kansanosien välillä, ja Kveliathanin kaikista kolkista löytyy sekä äärimmäistä rikkautta että äärimmäistä köyhyyttä.

Idässä Kveliathan päättyy Funobia-jokeen, joka Tagirwan niemimaalla laskee Suureen Keskimereen. Joen toisella puolen sijaitsee tuntemattomia maita, jonne kukaan, jolle oma henki on kallis, ei ole uskaltautunut alkupetojen vaaran vuoksi. Pohjoisessa Kveliathanin naapurina on salaperäinen ja omituinen Etheran valtakunta, jonka takana tiettävästi on niin ikään huomattavan mahtava Dai Rauw’n keisarikunta, jonka sotaisasta historiasta liikkuu tarunomaisia kertomuksia. Lännessä Kveliathanin naapurina on Daedoulin ruhtinaskunta, jota ei koskaan ole pidetty Kveliathanin osana, mutta jota Kultainen Keisari jo aikojen alussa lupasi suojella alkupedoilta ja Minaulidan vihollisilta, saaden vastineeksi lahjoja, kuten jalokiviä. Käytäntö on sittemmin muutaman kerran toistunut myös Kultaisen Keisarin pois matkustettua. Daedoulin takana on tiettävästi tuntematon Hinlonseilin valtakunta. Etelässä Kveliathanin rannikolta alkaa Suuri Keskimeri, jonka takaa löytyvät kaikki kaukaisimmatkin maat.

Kveliathanin yhteiskunnallinen hierarkia

Maan sosiaalinen hierarkia ei valitun kansan tulosta huolimatta ole muuttunut. Maan ylimystö on jaettavissa kahteen ryhmään, keisarin mukana saapuneisiin minaoridalisiin (minaulidalaisiin) sanansaattajiin, joita keisarin edellisen asuinpaikan mukaan nimitetään myös nerragilaaneiksi, ja maassa ennen keisarin paluuta ylintä valtaa käyttäneisiin minaoridalisesti (minaulidaisesti) valaistuneisiin. Molemmat ryhmät jakautuvat säätyihin, sanansaattajat neljään, valaistuneet viiteen. Näiden lisäksi tulee tavallinen kansa, ns. sokeat vaeltajat sekä muukalaiset. Sokeat vaeltajat, aivan kuten minaulidaisesti valaistuneetkin ovat niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka Kultainen Keisari loi Kveliathanin syntyessä. Muukalaiset ovat vuosituhansien kuluessa maahan muualta tulleiden jälkeläisiä. Suuri osa Kveliathanin ihmisistä on kuitenkin orjia, ja heitä ei lueta mihinkään näistä ryhmistä kuuluvaksi.

1. Minaulidaliset sanansaattajat eli nerragilaanit

Kultaisen Keisarin, Helene I:n mukana merten takaa saapuneet. Jakautuvat neljään säätyyn, joita kutsuvat keskuudessaan aatelistoksi, papistoksi, porvaristoksi ja talonpojiksi. Lisäksi on säätyihin kuulumattomia minaoridalisia sanansaattajia, lähinnä säätyläisten palvelijoina.

2. Minaulidaisesti valaistuneet

Kultaisen keisarin Kveliathanin syntyessä luomista ihmisistä korkeimpia nimitetään minaulidaisesti valaistuneiksi. Heidän sisäisestä säätyhierarkiastaan ja niihin liittyvistä oikeuksista voidaan todeta seuraavaa:

- aviopuolisot kuuluvat aina keskenään samaan säätyyn

- säädyn vaihtaminen on aina hengellinen seremonia, jonka suorittamiseen tarvitaan 1. säädyn suostumus

- 1. sääty ei voi täydentää itse itseään, ainoastaan keisari voi nimittää siihen uusia jäseniä, mukaan luettuna avioliitot

- ennen keisarin ilmestymistä myös suurvisiiri on voinut antaa erityislupia ylimpien säätyjen välisille avioliitoille

- temppeliruhtinas voi palkita erityisen ansioituneen sotilaan ylentämällä tämän 2. säätyyn

- säädynvaihdoksen jälkeen ei enää kuulu vanhaan sukuunsa ja saa uuden nimen

- sukujen päämiehet aina miehiä muutamaa erittäin harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta

- tietyille pyhille paikoille esim. temppeleissä pääsy ainoastaan 1. ja 3. säädyllä

- pukeutumisnormit

- naisen asema on aina sidottu mieheen (isä, aviomies, veli, miehen veli…), ainoita poikkeuksia 3. säädyn erakkonaiset ja 1. säädystä ne harvat naiset, jotka pääsevät sukujen johtoon

- avioeroon vaaditaan keisarillinen suostumus, mutta sitä voi periaatteessa hakea mies tai nainen

- nerragilaanien ja kveliathaanien välisissä avioliitoissa nainen siirtyy täydellisesti uuteen järjestelmään

1. Sääty

- hengellinen sääty

- tulkinnut keisarin tahtoa alamaisille

- Kveliathanin ylin hengellinen auktoriteetti heti Kultaisen Keisarin, eeli-aalisen ylipapittaren (prinsessa Aurora), Pyhän Synodin ja Nerragiliorgin arkkipiispan jälkeen

- ”valaistuneista valaistuneimpia”

- naiset hunnutettuina, kun läsnä on suvun ja palveluskunnan ulkopuolisia jäseniä, naista suojellaan saastumiselta ja siveellisyyden menettämiseltä

- naiset erityisen tiukasti eristettyinä muusta yhteiskunnasta

- oikeus lukea ja tulkita pyhiä kirjoituksia

- suurmaanomistajia

- mahtavimmilla suvuilla temppeliruhtinaskunta

- eräillä muilla suvuilla jokin muu erityisasema, esimerkiksi periytyvä temppelikreiviys ja/tai periytyvä eeli-aalinen pappeus

- tarkka sukujen välinen hierarkia

- muutamalla rikkaimmalla temppeliruhtinaalla haaremi

- korkein oikeus kaikissa asioissa heti Kultaisen Keisarin, eeli-aalisen ylipapittaren (prinsessa Aurora), Korkean Kaitsijan (prinsessa Niava) ja valtaneuvoston oikeusrevisiokomitean jälkeen

2. Sääty

- virkasääty, käskynhaltijat

- sotilaskomentajat

- ruhtinaalliset henkivartijat ja muut erikoisyksiköt

- suurmaanomistajia

- sukujen välinen hierarkia

- käytännön maallisen oikeuden jakaminen

3. Sääty

- mietiskelijät, erakot (voi olla myös nainen, yleensä leski)

- yletään alemmista säädyistä

- selibaatti, tähän säätyyn ei voi syntyä

- haareminvartijat ja eunukit (ja kastraattilaulajat)

- tavallinen papisto

- oikeus lukea pyhiä kirjoituksia

- käärmeenlumoajat ja silmänkääntäjät

- käytännön hengellisen oikeuden jakaminen papistolla

4. Sääty

- kauppiaat, käsityöläiset, pienyrittäjät

- rivisotilaat

- 1. säädyn palvelijat

- ei varsinainen ”rikas porvaristo”

5. Sääty

- edellisiin neljään kuulumattomat maanomistajat, talonpojat

- rivisotilaat

- 2. ja 3. säädyn palvelijat

3. Sokeat vaeltajat

- palvelijoita, vuokraviljelijöitä, työläisiä, rupusakkia, sotilaina tykinruokaa

- pääsy säätyihin mahdollista, mutta se vaatii esim. sotilaallisen uroteon tai jonkin muun ansioteon, pyhiinvaelluksen pääkaupunkiin ja 1. säädyn suorittaman seremonian

- kuten minaulidaisesti valaistuneet, myös sokeat vaeltajat ovat Kultaisen Keisarin Kveliathanin syntyessä luomien ensimmäisten kveliathaanien jälkeläisiä

4. Muukalaiset

- ei pääsyä säätyihin

- suurtemppeliin pääsy kielletty

- vuokraviljelijöitä, työläisiä, rupusakkia, sotilaina tykinruokaa, mutta ei kenenkään palvelijoita

- muukalaiset ovat saapuneet maahan Kultaisen Keisarin lähdettyä maasta. Minaoridalisesti valaistuneista ja Sokeista vaeltajista poiketen muukalaisten ei oleteta polveutuvan Kultaisen Keisarin luomista ensimmäisistä kveliathaaneista.

5. Orjat

- sotavankeja, rikollisia

- kaikkein likaisimmat työt, haaremit

- voi olla myös palvelijana kenellä tahansa

- orjia saavat omistaa sanansaattajien ensimmäinen sääty (eli Nerragilin aatelisto), valaistuneet, valtio ja kirkko

- naisorjan lapsesta tulee aina orja

- omistajan on mahdollista vapauttaa orja, jolloin tästä tulee automaattisesti yleensä sokea vaeltaja, joissain tilanteissa muukalainen (valtiovalta ei ole koskaan vapauttanut ketään ennen Auroran kautta eeli-aalisena ylipapittarena ja on se muutenkin ollut erittäin harvinaista)

Kielet: Kveliathanissa puhutaan satoja kieliä. Minaulidaisesti valaistuneet puhuvat yleisesti kveliathaania. Ensimmäinen ja kolmas sääty osaavat kuitenkin myös eeli-aalia, pyhää kieltä, jolla kaikki pyhät kirjoitukset on kirjoitettu. Valittu kansa eli nerragilaanit puhuvat nerragiilia, jota myös näiden palveluksessa olevat kveliathaanit tyypillisesti jonkin verran osaavat.

Ääntämisohjeet / nerragiili

þ – soinnillinen th-äänne, kuten englannin kielen sanassa thing

ð – soinniton th-äänne, kuten engl. the, this

c – lausutaan kuten k (nerragiilissa ei esiinny k-kirjainta paitsi lainasanoissa)

Muuten nerragiilia (esim. nimet) lausutaan yleensä täsmälleen kuten suomea.

Raha: Kveliathanin valuutta on shuria, joka jakautuu seitsemään ashiraan. Shuriat ovat kullan, ashirat hopeanvärisiä kolikoita. Muilla Kultaisen Keisarin mailla, ns. Nerragilin Liitossa käytetty Nerragilin riksi ei ole kelvollinen maksuväline Kveliathanissa, poislukien muutamat pankit ja muut instituutiot suurtemppelissä.

Paluu Nerragilin Liiton pääsivulle

Paluu Nerragil 8 -pelin pääsivulle

© JE / JK 2008