Nerragilin Liitto – tietoa valtiosta ja yhteiskunnasta

Menetetty Nerragil ja sen historia

Aðran ja Eelain kuningaskunnat sopivat 5706 auringonkiertoa sitten Katlom-Raamian vuorella asustaneen Alacior-jumalan kanssa siitä, että Alacior tulisi vastedes hallitsemaan maita. Maat pyrkivät sopimuksellaan estämään Tamarum Feerelfeld - nimisen jumalan kuninkaakseen valinneen kolmannen kuningaskunnan, Feerelfeldian laajenemisen. Sopimuksesta ja nyttemmin sen synnyttämästä valtiostakin käytetään nimitystä Nerragilin liitto sopimuksen solmimispaikan, Nerragilin kylän mukaan.

Nerragil kehittyi pitkään vastaavalla tavalla kuin Eurooppakin. Valtio oli läänitetty herttuoille, edelleen kreiveille, vapaaherroille ja perinnöllisille ritareille. Keskeisiä poliittisia suhteita varjosti kuitenkin ristiriita pinta-alaltaan laajan ja asevoimiltaan voimakkaan Zukenrajan kanssa. Noin 300 vuotta sitten Zukenraja ja Nerragil ajautuivatkin sotaan. Saarivaltio Ena ja Nerragilin itänaapuri Kramia avustivat Nerragilia, mutta pohjoisnaapuri Feerelfeldia liittyi sotaan Zukenrajan puolella. 35 sotavuodesta selvittiin vain liittokuningas Alaciorin sisaren, väliaikaisen "hallitustoimittajan" Niavan ansiosta. Katlominlahden länsipuolinen osa Loimua menetettiin, mukanaan viljavia maita ja tärkeitä kauppakaupunkeja, kuten Loimuorg ja Tsatsaran maakunnan keskus, voimakkaasti linnoitettu Makdon. Prinsessa Niavakin katosi jäljettömiin pitkäksi aikaa.

Jäljellejäänyt Nerragil muuttui täysin sodan jälkeen. Liittokuninkaasta tuli vain muodollinen hallitsija vallan siirtyessä valtaneuvostolle ja liittopäiville. Suuri osa läänityksistä peruutettiin, aateliston jäädessä entisille alueilleen kuitenkin virkamiehinä. Etenkin herttuoiden asema korostui alueellisina käskynhaltijoina ja liittopäivien johtavana ryhmänä.

Noin 200 vuotta sitten sota uhkasi jälleen Zukenrajan taholta. Liittokuningas Alacior gem Nerragil oli kansalta salassa tehnyt sopimuksen Zukenrajan kanssa, ja sopimusta noudattaen Zukenraja uhkasi sodalla, elleivät Nerragilin valtiopäivät myöntyisi antamaan Alaciorille käytännössä diktaattorin valtuuksia. Kansan lisäksi myös useat kuninkaan omista lapsista suuttuivat ratkaisusta. Kuninkaanpoika Solacior pakenikin sittemmin usean veljensä ja sisarensa kanssa maasta pieneen naapuriin Illaareen. He eivät voineet hyväksyä liittokuninkaan itsekkäitä otteita, mutta kostoksi Alacior murhautti heidät kaikki, paitsi Solaciorin, joka kuin ihmeen kaupalla onnistui piiloutumaan ja naamioitumaan.

Zukenraja ei sietänyt historiallista minaoridonuskoa, joka oli ollut Nerragilin uskontona tuhansia vuosia. Niinpä Alacior naapuria rauhoittaakseen julistautui itse ylijumalaksi, emanoliitaksi. Kaikenlainen talouden ja kulttuurin kehittäminen kiellettiin ja rajat suljettiin. Eelain pääkaupungin Eelaicalcin yliopiston toiminta kiellettiin ja Alacior itse ryhtyi valvomaan Aðran pääkaupungin Nerragiliorgin (entinen Alemy, jonka nimi muutettiin isänmaallisista syistä, ei kuitenkaan Alaciorgiksi kuten alun perin oli tarkoitus) yliopistoa. Maalle ainoa keino uudistua oli siirtomaiden hankinta, joka tähän mennessä on onnistunut jo lähemmäs 50 tapauksessa. Kehitykseltään Nerragil jäi 1700-luvun Euroopan tasolle.

Alaciorilla ei ollut jälkikasvua elossa pakoon lähtenyttä Solacioria lukuun ottamatta. Kun Alaciorin vaimo Silðe ei saanut lapsia, päätti Alacior avioitua uudestaan. Silðeä ei sen jälkeen nähty. Uusi vaimo oli nimeltään Egiltachor. Hän synnytti kuninkaalle tyttäret Helenen ja Auroran, jotka kumpikin saivat prinsessan arvonimen.

Poliittinen tilanne muuttui 5688, kun Zukenrajassa tapahtui vallankaappaus. Vallan kaapanneesta tahosta ei vieläkään tiedetä, onko hallitsija, Randak, kenties neuvosto vai vain yksi ainoa mies. Hallitsijan mukaan maan nimi on nykyään Randakia. Randakilta ei herunut enää myötätuntoa Alaciorin itsevaltiutta kohtaan, ja todellinen valta Nerragilissa siirtyi valtiopäiville, jotka erottivatkin hänet kokonaan virastaan auringonkiertona 5696. Väliaikaisena hallitsijana toimi ensin Alaciorin veli Gadiveðor. Vuonna 5697 valtaistuimelle nousi kuitenkin Illaaresta palannut Solacior I lyhyehkön sisällissodan jälkeen. Uusi kuningas ehti tehdä muutaman uudistuksen, kuten palauttaa historiallisen minaoridonuskon Nerragilin viralliseksi uskonnoksi ja lakkauttaa tiedustelupalvelu NEA:n. Vain vuotta myöhemmin tapahtui uusi käänne kuningas Solaciorin ja tämän vaimon kuoltua vakavaan sairauteen sekä Solaciorin adoptoiman uuden kruununperillisen sukulaisineen saatua surmansa vain viikkoa aiemmin Aðran ensimmäisessä tulivuorenpurkauksessa 300 000 vuoteen. Kuolemantapauksista syvästi järkyttynyt prinsessa Helene oli vastoin tahtoaan pakotettu ottamaan harteilleen kuninkaan (kuningattaren) vaativat tehtävät. Samalla Helene totesi minaoridon-emanoliitan erotetuksi Nerragilissa, ja kruunajaistensa yhteydessä Helene nimitti itsensä ylijumalaksi Nerragilin alueella.

Helenen hallintokausi

Kuningatar Helene näytti aluksi toimivan yhteistyössä valtaneuvoston kanssa, mutta tilanne muuttui, kun Randakia hyökkäsi maahan 12. 12. 5698 pommittaen Nerragiliorgin lähes maan tasalle ja tuhoten monia nerragilaaneille pyhiä asioita. Huhuttiin Randakian tiedustelupalvelu REOS:n iskuryhmän yrittävän vallankaappausta, ja ulkomaantiedustelu tavoitti signaalin sukellusveneestä, jossa tiettävästi Randak itse toimi sodanjohtona. Maan hallitus puolsi Randakin antamiin vaatimuksiin suostumista, ja katsoi ettei kyse ollut sodasta. Tiettävästi Heleneä vaadittiin eroamaan. Poliittisesta umpikujasta selvitäkseen ja täysin todistajia vailla Helene teloitti siihen paikkaan koko hallituksen ja mitätöi lukuisia tämän tekemiä päätöksiä. Valtiopäivät kokoontuivat hätäistuntoon, jossa aatelissäädyn edustajien, ennen kaikkea prinsessa Auroran ja Codelonen herttuan vaatimuksesta hyväksyttiin Helenelle oikeus rikkoa perustuslakia. Tämän jälkeen täysin oikeuksiensa mukaisesti Helene itse kirjoitti uuden hälytystilalain, jonka seurauksena maassa on koko sodan ajan ollut täydellinen Helenen, pääesikunnan ja salaisen tiedustelupalvelun NEA:n johtama sotilasdiktatuuri.

Helenen valtakunnan edun nimissä toteuttamat itsevaltaiset ratkaisut mahdollistivat sotilasliiton Feerelfeldian kanssa ja asevoimien modernisoinnin, ja näin ollen taisteluun voitiin lähteä. Eronneen Helþesin herttuan hallituksen tilalle muodostettiin uusi, talonpoika Teluadian hätätilahallitus, jossa mukana olivat muodollisesti lähes kaikki puolueet. Käytännössä vaikutti kuitenkin siltä, kuin mukana olisi ollut vain kuningatar itse lähimpine avustajineen. Pääkaupungiksi varustettiin vain muutamassa tunnissa sodan alettua Nerragiliorgin lähellä sijaitseva satoja vuosia vanha voimakas Sotahovin linnake eli Alaciorcrantzer. Siellä saman katon alla toimivat valtakunnan ylin hallintokoneisto, pääesikunta, sen alaisina Auroran (joka ylennettiin yhdellä kertaa alokkaasta amiraaliksi) komentama laivaston esikunta ja vapaaherra gem Felindulan komentama armeijan esikunta, NEA-keskus, muutama suurlähetystö ja vieläpä siirtomaahallintoon liittyviä elimiä. Pienellä viiveellä sodan syttymisestä paikalle saapui sodanjohtoa avustamaan myös Feerelfeldian hovin edustajia Sielistä sekä useita Helenen alaisia alijumalia Katlomin vuoristoseuduilta.

Sodan alkuajat näyttivät todella synkiltä. Randakian hyökkäystahtia pystyttiin hidastamaan vain vähän, ja pian vihollisjoukot olivat työntyneet pitkälle Nerragiliin ja Feerelfeldiaan. Pelättiin, että koko Nerragil olisi menetetty parissa kuukaudessa, niin ylivoimaiselta vihollinen vaikutti. Nerragilin armeijan itsepintainen vastarinta kuitenkin osoittautui olennaisesti odotettua rajummaksi. Erityisesti ihmetystä aiheutti Eelaicalcin kaupungin sinnittely vihollisen piirityksessä, joka päättyi lopulta koko kaupungin tuhoutumiseen taivaan tuuliin mukanaan tuhansia vihollissotilaita. Edelleen puhutaan Eelaicalcin ihmeestä ja Eelaicalcin pamauksesta. Aateliset alkoivat jo varhain paeta siirtomaihin. Myös kuningatar Helene lähti siskonsa ja monien hoviaatelisten kanssa puoleksitoista vuodeksi jättäen serkkunsa Annan hallitsemaan Nerragilia.

Kun sotaa oli käyty kaksi vuotta, Feerelfeldia joutui viimein antautumaan Randakialle. Valtio lakkasi olemasta, ja suuri osa sen asukkaista myytiin orjiksi Pitockberiaan. Feerelfeldian kohtalon jakoivat myös useimmat muut alueen maat. Myös Nerragilissa aika teki tehtävänsä. Koko maa joutui vähitellen vihollisen haltuun ja sen asukkaat Randakian orjiksi, vain Sotahovin linnake kesti piiritystä. Keisari Randakin johdolla vihollinen sai auringonkiertona 5705 myös sen haltuunsa, ja huhuja kuningattaren kuolemasta alkoi levitä. Kuninkaallisen Nerragilaanisen Laivaston hävittäjäalus Aðra ja jäänmurtaja Rait laivueineen kuljettivat Sotahovin viimeiset puolustajat pakoon siirtomaihin, lähinnä Kveliathaniin.

Kveliathaniin

Nerragilista on jäljellä vain historia, alistettu maa ja edelleen omien käsissä olevat siirtomaat. Vaikka nerragilaaniylimystöä onkin paennut moniin suuntiin, Kveliathanin keisarikuntana tunnetusta siirtomaasta on muodostunut tynkävaltion ensisijainen kiinnostuksen kohde. Keski-Kveliathanissa, kaukana mereltä sijaitsee Hyukradabadin kaupunki, jonka suurtemppelistä ”Ilthigadielin herttuatar, Nerragilin valtionhoitaja ja hallitustoimittaja, neuvostojen puheenjohtaja, Korkeimman Oikeuden tuomari kuninkaantuomiolla, Nerragilin asevoimien ylipäällikkö, Sotahovin ylikäskynhaltija, Kveliathanin ensimmäinen varajumala ja Hyukradabadin eeli-aalinen ylipapitar” eli tuttavallisemmin prinsessa Aurora hallitsee ”sisarensa suosiossa ja minaoridalisesta käskystä” kaikkea, mitä vielä ei ole menetetty, eli Nerragilin siirtomaita, suojeluvaltioita ja muita periferioita. Valtionhoitajan mukana Kveliathaniin ovat siirtyneet myös hovi, laivaston ja armeijan esikunnat, sekä Codelonen herttua juonineen ja liiketoimineen.

Maan muodollisesti toiseksi korkein viranomainen heti valtionhoitaja Auroran jälkeen, ”Korkea Kaitsija” eli prinsessa Niava on virallisesti julistanut totuudeksi, että edessä on ”Minaoridalisia tekoja, koska Nerragil tulee murskaamaan Randakian, Acran ja Pitockberian.” Suurella Keskimerellä, joka erottaa Kveliathanin Pitockberiasta ja Randakiasta, on ajoittain tehty havaintoja Randakian laivastosta. Kveliathanin länsinaapurin, Nerragilin suojeluksessa olevan Daedoulin länsirajalla puolestaan on esiintynyt levottomuuksia, joiden aiheuttajasta vallitsee pahoja aavistuksia. Pientä pohjoista rajanaapuria, Neremashetania, vastaan käytiin kuningattaren mahtikäskystä äskettäin tarkoitukseltaan täysin epäselväksi jäänyt sota, ja lopputulosta voidaan tietyistä Neremashetanin tekemistä myönnytyksistä huolimatta pitää nöyryyttävänä tappiona Nerragilille.

Kveliathanin sisäiset olot ovat olleet jo pitkään ulkoisia olosuhteitakin epämiellyttävämmät. Kuningattaren palattua Nerragiliin ensimmäiseltä matkaltaan Kveliathaniin puhkesi keisarikunnassa paikallisten ylimysten välille levottomuuksia, suurvisiirin virkaa hallussaan pitäneen Kaindamelesh-dynastian vaatiessa nerragilaanien kukistamista. Codelonen herttuan johtama Kveliathanin armeija joutui sekaantumaan tilanteeseen, mutta hovin palatessa tuhoutuneesta Nerragilista olivat vihamieliset joukot jo Hyukradabadin porteilla. Kuningattaren määräyksestä Kveliathanin armeija sekä äskettäin erillisenä puolustushaarana perustetut Kuninkaalliset Nerragilaaniset Ilmavoimat ovat toteuttaneet mittavia ”kansansuojelutoimia”, jotka tosiasiassa ovat tarkoittaneet ennennäkemätöntä verilöylyä. Kapinallisten ollessa voitolla hovissa vaadittiin laajalti prinsessa Auroran eroa, ja rauhanneuvottelut aloitettiin. Lopputulos oli nerragilaaneille nöyryyttävä, edessä näytti olevan Kveliathanin täydellinen itsenäistyminen ja vallanluovutus Kaindamelesh-dynastialle jo vuodenvaihteessa. Neuvotteluihin osallistuneet kapinalliset sairastuivat kuitenkin kotiseuduilleen palattuaan mystiseen tautiin, joka levisi kuin kulovalkea heidän lähipiiriinsä. Pian kuolemansairaat kapinallisjohtajat vangittiin, ja rauhansopimus mitätöitiin. Kapinallisista ja heidän kannattajistaan valtaosa poltettiin sittemmin elävältä Hyukradabadin temppeliaukiolla näytöksissä, joita pelonsekainen hovi pakotettiin katselemaan. Kuningattaren ”ehdotuksesta” kapinasta sivussa pysytelleiden temppeliruhtinaiden oli julkisesti rukoiltava kapinallisten rankaisemista ja uuden, äärimmäisen julman perustuslain saattamista voimaan.

Suuremmalta verenvuodatukselta Kveliathanin pelasti vain valtionhoitaja, prinsessa Aurora, joka onnistui taivuttelemaan sisarensa säästämään miljoonan kapinallismielisen hengen. Nämä, samoin kuin neljä viidennestä kerätystä sotasaaliista, luovutettiin Codelonen herttualle kiitoksena tämän palveluksista Liiton hyväksi. Tapahtumasarjaa kummeksutaan laajalti, koska sekä prinsessa Aurora että herttua ovat voimakkaasti kritisoineet kuningattaren julmaa hallintoa. Ristiriitoja korostaa sekin, että prinsessa Aurora on nimennyt kirkon Alaciorin aikojen tapaan jälleen ”Minaoridaliseksi Yhtenäisyyskirkoksi”. Ensimmäisen varajumalan ominaisuudessa Aurora on julistanut, ettei ”helenistiikka ole nerragilaanisen valtio-olemuksen alusta”, ettei ”helenistiikkaan liity taikuutta tai ihmeitä” ja että ”kuningatar henkilönä ei ole Minaoridalisen totuuden ainutkertainen henkilöitymä”. Kuiskitaan Auroran lausuntojen osoittavan prinsessan olevan täysin Codelonen herttuan talutusnuorassa. Huhuja ei suinkaan heikennä, että herttua on ulkoministerin ominaisuudessa käynyt Pitockberian kaupallisen edustajan, älyobjekti QUBN592jgw:n kanssa neuvotteluja, joiden sisällöstä kukaan ei tiedä mitään. Vapaaherra Gavario gem Opruilgin lausunto, jonka mukaan neuvottelut ovat koskeneet banaanien myymistä Pitockberiaan, on vain lisännyt epäilyjä.

Peli Nerragil 8

Nyt hovissa valmistaudutaan lähettämään nerragilaaneille uskollisena pysyneeseen Arkat Kesharin temppeliruhtinassukuun kuuluva neito vaimoksi Daedoulin suojeluvaltion ruhtinaalle. Tarkoituksena on tätä kautta vahvistaa Kveliathanin, ja sitä kautta nerragilaanien, vaikutusvaltaa naapurimaassa. Sisällissodan lähestyessä loppuaan ja uuden perustuslain astuessa voimaan on ymmärrettävää, että samalla määrittyvät nerragilaanien valta-asemat Kveliathanin hallinnossa seuraaviksi kymmeniksi, ellei peräti sadoiksi tai tuhansiksi vuosiksi. Codelonen herttuasuvun on pidettävä huoli asemastaan Liiton mahtavimpana ihmissukuna. Nyt Panduculsuranlinnassa kuitenkin ihmetellään horisontissa, Hyukradabadin suunnassa eilen nähtyä massiivista, väriltään käsittämätöntä pilveä, ja kauhistellaan, mitä Kveliathaninkin taivaalla liittotähden vierellä nähdyn sovuntähden sammuminen enteilee. Herttuan oli tarkoitus saapua palatsilleen pääkaupungista VIP-junallaan jo eilen illalla, mutta pääkaupungista ei ole kuultu mitään.

Pelipaikka, Panduculsuranlinna eli Panduculsuracrantzer on loistoltaan satumainen, aikoinaan Ishubatin temppeliruhtinaille kuulunut palatsi Keski-Kveliathanissa, joka nerragilaanien toteuttaman vallankaappauksen jälkeen päätyi epäselvissä olosuhteissa Panduculsura Duvildielin, Codelonen herttuan haltuun. Alue on nerragilaanien suorassa hallussa ilman kveliathanilaisia läänittäjiä, ja Codelonen herttuan tilukset ulottuvat palatsilta silmänkantamattomiin. Paikka sopiikin hyvin paitsi herttuallisen hovin residenssiksi, myös Codelonen Teräskombinaatti OY:n ja Kveliathanin armeijan hallintopaikaksi. Palatsin mailla oleva ”metsästysmaja”, pienempi linna on prinssi Bevolairin ja prinsessa Afalnan kotina, jossa he ovat käytännössä kotiarestissa harjoitelleet yhteiselämää lupaavin tuloksin – prinsessa on nyt kahdeksannella kuulla raskaana. Herttuan kaivoksilta ja tehtailta Hyukradabadin temppelikaupunkiin johtava rautatie kulkee palatsin maiden halki, joten pääkaupunkiin voi matkustaa päivässä.

Nerragilin Liitto valtiona

Nerragilin ajanlasku alkaa liiton syntymisestä, joten nyt on vuosi 5706.

Varsinainen Nerragil: Nerragilaanisen ajanlaskun alussa Nerragilin Liiton synty tarkoitti yhtenäisen valtion muodostumista Eelaista ja Aðrasta. Nämä kaksi maata ovat muodostaneet varsinaisen Nerragilin aina siihen saakka, kunnes Randakia äskettäin valloitti Nerragilin. Asukkaita maassa asui sodan puhjetessa yhteensä noin 30 miljoonaa, joista enemmistö Aðrassa. Pinta-alaltaan Nerragil vastasi jotakuinkin Venäjää. Tärkeimmät kaupungit olivat Aðran ja koko maan pääkaupunki Nerragiliorg ja Eelain pääkaupunki Eelaicalc. Nerragiliorg oli myös yliopiston, valtiopäivien ja kuninkaan kaupunki. Virallisena kielenä maassa puhutaan nerragiilia. Elintaso Nerragilissa oli naapurimaihin verrattuna kohtalainen vielä sodan alkuvaiheessa, ja maassa oli ainakin tyydyttävästi toimiva, osittain kirjekyyhkyjen käyttöön turvautuva postilaitos. Ulkomaista valuuttaa saatiin mm. myymällä kalaa, viljaa, tervaa, kaappikelloja, purjelaivoja, puuta, siirtomaiden jalokiviä ja kultaa. Maassa palvotaan lyhyen minaoridonuskon valtakauden jälkeen jälleen kansallista hallitsijaa, eli kuningatarta ylijumalana.

Eelai on aina muodostanut valtakunnan länsiosan. Se on vuoristoista (mm. 5638 metriä korkea Katlom-Raamian huippu) ja metsäistä seutua, jota halkovat myös maan suuret joet, Katlominjoki ja Sinikulmajoki. Alkuperäinen Eelain ja Zukenrajan rajalinja kulki kaukana lännessä, Loimuassa. Sittemmin raja kulki noin 250 vuotta Tikkumökkijoessa, Katlominjoessa ja Katlominlahdessa. Tämän rajan kautta käytiin vielä kuningas Solaciorin aikana runsasta kauppaa. Eelain vanha alue ulottuu kiilanomaisesti myös laajojen ikijääkenttien halki Suurelle Keskimerelle, jonka rannalla Nerragililla oli rajaa myös salaperäisen Pitockberian kanssa. Pohjoinen rajanaapuri Feerelfeldia oli Nerragilin perinteinen vihollinen. Sen keskeisimpiin linnoituksiin aikoinaan kuulunut Sinikulma oli ennen viimeisintä sotaa Nerragilin hallussa noin 150 vuotta. Sinikulman kaupunki ja koko herttuakunta, Ilþigaðiel (Sinisola), oli hyvin vaurasta ja hienoista kaappikelloistaan tunnettua seutua.

Aðran alue rajoittuu pohjoisessa Feerelfeldiaan, idässä Kramiaan, Illaareen, Shurbumiin, Cöldamiin ja Rantamaahan. Etenkin alava Codelonen herttuakunta on viljavaa maata. Sotahovin (Alaciorcrantzerin) herttuakunnassa sijaitsee samannimisen linnoituksen ja päämajan lisäksi rauhanajan pääkaupunki Nerragiliorg. Sekä Eelai että Aðra rajoittuvat etelässä jättiläismäiseen Alkumereen.

Nykyinen valtioalue: Varsinaisen Nerragilin ohessa Nerragilin Liiton hallintaan on viime vuosisatoina päätynyt erinäisiä merten takana sijaitsevia alueita, joista merkittävimmät ovat Cathielusin siirtomaa sekä Kveliathanin keisarikunta. Näillä alueilla Nerragilin Liitto jatkaa olemassaoloaan edelleen, varsinaisen Nerragilin eli Eelain ja Aðran muodostaman alueen jouduttua Randakian haltuun.

Valtion hallinto: Nerragilin liitosta käytetään myös nimitystä Aðran ja Eelain kuningaskunnat ja joskus nimitystä Nerragilin liittokuningaskunta. Valtiomuodoltaan maa oli vielä ennen sodan syttymistä liittokuninkaastaan huolimatta eräänlainen parlamentaarinen demokratia, ja todellinen johtaja oli demokraattisempaa Nerragilia kannattanut entinen Illaaren-pakolainen, valtakunnankansleri Couvaru Nesgelþem, Helþesin herttua. Aluehallinnosta vastasi 19 eri herttuakuntaa. Vaikka herttuakuntia ei enää ole, tittelit ovat toki edelleen olemassa. 4-säätyisten liittopäivien toiminta lakkautettiin sodan syttyessä, ja kuningattarella on käytännössä diktaattorin valtuudet ellei vähän enemmänkin.

Säätyerioikeudet: Perustuslaki määrittelee aateliston ja ritariston sekä papiston säätyerioikeudet. Myös porvareilla ja talonpojilla on asetusteitse säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Suurin osa kansasta ei kuitenkaan kuulu mihinkään säätyyn. Aatelin oikeuksiin on kuulunut mm. oikeus ns. ylellisyystavaroihin (kahvi, silkki...), hovietiketin mukaiseen pukeutumiseen sekä korkeisiin siviilivirkoihin ja luutnanttia korkeampiin asevoimien virkoihin ja verovapaus. Useat siviilivirat sekä kaikki everstiä alemmat asevoimain virat avattiin kaikille säädyille kesällä 5698. Papistolla keskeisin on oikeus harjoittaa papinammattia. Porvareiden oikeuksiin lukeutuu vapaus elinkeinonharjoitukseen ja kaupankäyntiin. Talonpojilla on oikeus omistaa ja viljellä maata sekä käyttää kansallispukuja, mutta muutoin heillä onkin lähinnä velvollisuuksia kuten korkea verotus ja asevelvollisuus. Tarkempaa tietoa laeista löytyy täältä.

Kielet: Nerragilissa nerragiili, Feerelfeldiassa feerelfeldi, joka on alun perin nerragiilin murre, Randakiassa zukenraani, joskin virallisena kielenä ylimystön keskuudessa feerelfeldi, Loimuassa ja Eelain länsiosissa luockdai, Pitockberiassa pitockbeeri.

Ääntämisohjeet: þ – soinnillinen th-äänne, kuten englannin kielen sanassa thing

ð – soinniton th-äänne, kuten engl. the, this

c – lausutaan kuten k (nerragiilissa ei esiinny k-kirjainta paitsi lainasanoissa)

Muuten nerragiilia (esim. nimet) lausutaan yleensä täsmälleen kuten suomea.

Raha: Kansan parissa valuuttana on lähinnä taalari. Useimmiten vain ylhäisempi väestö on tekemisissä riksien (1 riksi=48 taalaria) kanssa. Suunnitteilla on rahauudistus, jonka seurauksena riksi jakautuisi 12 killinkiin, se edelleen 12 neppanaan. Taalari vastaisi periaatteessa n. 20 senttiä, pelissä kaikki alumiininväriset kolikot käyvät taalareista. Riksit ovat pronssin/kullanvärisiä kolikoita. Riksi vastaa 48 taalaria, joten yksi riksi olisi pyöreästi 10 euroa. Inflaatio on syönyt rahan todellista arvoa niin pahoin, ettei kaupankäynti pelkillä taalareilla taida enää onnistua. Nerragilin Liiton valuuttaa käyttää nykyisin lähinnä vain Cathielus ja pienemmät siirtomaat, koska Nerragilin Liiton merkittävin jäljellä oleva osa, Kveliathanin keisarikunta, käyttää valuuttanaan keisarillista shuriaa.

Paluu Nerragilin Liiton pääsivulle

Paluu Nerragil 8 -pelin pääsivulle