Vieraita valtioita

Randakia

Nerragilinkin nyt tuhonnut Randakia tunnettiin aiemmin nimellä Zukenraja. Nerragilissa historiankirjoitus ja myös kirkon oppi pitävät totena, että Zukenrajaa hallinneet ”kuninkaat ja jumalat”, Okarilit, rikkoivat minaoridalista järjestystä paitsi teoillaan, myös olemassaolollaan. Okarilien suku perusti valtion tuhansia vuosia ennen Nerragilin syntymää Zukedokemissa, kaukana lännessä, jossa Okarilien suku asusti. Valtio on aikojen saatossa kasvanut uskomattoman suunnattomiin mittoihin, ja suuri ja mahtava Okarilien armeija olisi marssinut Nerragiliinkin ellei gem Nerragil -suku olisi perustanut Nerragilin valtiota. Muille valtioille sodat Zukenrajan kanssa olivat tyypillisiä, korkeintaan pitockbeerit, zukenraanien sukulaiskansa, olivat poikkeus. Noin 300 vuotta sitten käyty sota, jossa Nerragil sai Zukenrajan vihollisekseen, oli tunnetun historian pahin. Poikkeuksellista oli Feerelfeldian ja Zukenrajan liittolaisuus sekä se, että Zukenraja sai pysyvästi valloitettua osan Nerragilia, Länsi-Eelain eli Loimuan. Zukenrajaa nerragilaanien on vaikea ymmärtää. Maa on aina ollut huomattavasti hierarkkisempi ja feodaalisempi kuin yksikään muu. Lähes kaikki ovat aina olleet orjia, kuninkaan suosiossa elävien etuoikeutettujen määrä on ollut pieni. Zukenrajan historia sai uuden suunnan 18 vuotta sitten kuningas Okarilin kuoltua käytettyään voimiaan niin tehokkaasti, ettei niitä enää riittänyt parantamaan häntä kuolettavasta vilustumisesta. Sekasortoa seurasi vallankaappaus, jossa valtaan nousi keisari Randak. Maa tunnetaan nyt nimellä ”Randakian Kaikkien Vapaiden Ihmisten Keisarikunta”, vaikka vallankumoukseen saakka vapaistakin ihmisistä enimmät on orjuutettu. Randakia lienee hirmuvalta vailla vertaa, jossa keisari hallitsee itsevaltaisin ottein, muutamat ylhäisimmät aatelissuvut ja upseerit tukenaan. Keisarin henkilöllisyys on epäselvä ja salattu. Randakia on vallankumouksen jälkeen aseistautunut Maailmassakin tunnetuin modernein asein, ja kahdeksan vuotta sitten alkoi sota itänaapureita vastaan. Randakia on valloittanut Nerragilin ja lisäksi Feerelfeldian, sen pohjoisnaapurin Vurian, sekä itäiset Kramian, Enan, Cöldamin ja Rantamaan. Rousa on valloitettu yhdessä Pitockberian kanssa.

Pitockberia

Pitockberia on kaukainen ja Nerragilin asukkaille melko vieras maa, jonka kanssa Nerragililla oli ennen sotaa yhteinen raja pohjoisessa suurten jääkenttien takana. Vaikka Pitockberia onkin pysynyt ihmisille vieraana, ei samaa voi sanoa jumalista. Alaciorin suvulle Pitockberia oli niin merkityksellinen, että Alaciorin sisar Ferlidum jopa avioitui Pitockberian kuninkaan kanssa. Sittemmin Pitockberia eristäytyi, eikä se vuosituhansiin osallistunut mihinkään sotiin oma-aloitteisesti, ja vältteli aivan erityisesti riitoja muiden jumalhallitsijoiden kanssa. Ferlidumille kuten Alaciorillekin Maailma oli tavallaan tuttu, ja tästä johtuen Pitockberia aikoinaan otti maalleen esikuvan antiikin Roomasta.

Sittemmin Pitockberian orjatyövoimaan perustuva yhteiskunta rappioitui. Ulkoisten uhkien puuttuessa maa onnistuttiin kuitenkin pitämään yhtenäisenä. Pitockberian kuningassuvun ja johtavien maanomistajien saumaton yhteistyö muutti lopulta kehityksen suunnan kokonaan, ja viimeisten tuhannenviidensadan vuoden aikana teknologia on kehittynyt maassa yleisesti ottaen jopa huomattavasti Maailmaa korkeammalle tasolle. Maan eliitin elintaso on noussut huomattavasti. Monissa eliittisuvuissa kukaan ei ole sukupolviin varsinaisesti tehnyt työtä, joten vauraus on hankittu teknologiaa ja orjatyövoimaa hyödyntämällä, jossain määrin lisäksi kaupankäynnillä. Jäykkä ja hierarkkinen yhteiskunta asetti kuitenkin ihmisten ajattelulle ahtaat rajat. Vaikka maan työvoimasta suuri osa on nykyisin erilaisia koneen ja ihmisen risteymiä, ei maassa ole vieläkään onnistuttu kehittämään lentokonetta.

Teknologian kehittymisellä on ollut monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Se on lisännyt yhteiskunnan haavoittuvuutta miltei kohtalokkaasti, samoin eliitin riippuvuutta orjuutetusta työvoimastaan samalla, kun kehitys on entistä enemmän alkanut polkea paikallaan. Ongelmat räjähtivät käsiin vuonna 5698 (Nerragilin ajanlaskulla), kun maan ”Intertekno”-vallankumouksessa ”älyobjektit” – siis ihmiset ja koneet – syrjäyttivät vallasta kuningassuvun, jonka ”jumalalliset ihmeteot” yhä useammin ja useammin oli jo korvattu teknologian uusien saavutusten avulla. Surmansa saivat niin kuningas Setokoi III (Helene I Suuren serkku) perheineen kuin myös kuninkaan äiti, nerragilaaniprinsessa Ferlidum.

Käytännössä valta on valunut kuningashuoneen entiselle lähipiirille, ja niin sanottu ihmisen ja koneen tasa-arvo on tarkoittanut ihmisen alentamista koneen tasolle ennemmin kuin tekoälyn henkistä kehittymistä ihmisen tasolle. Korkein valtaapitävä taho on Pitockberian materiaulottuvuuden keskusälyobjektikomitean pääsihteerinä ja Pitockberian materiaulottuvuusneuvoston puhemiehistön puheenjohtajana toimiva älyobjekti QUEA859zxu. Hänen johdollaan maan ulkopolitiikka on muuttunut huomattavan aggressiiviseksi. Maa on valloittanut monia naapurimaitaan ja käy yhä sotaa pohjoisnaapuriaan, takapajuista Hafleriaa vastaan. Pitockberia on myös käytännössä liittoutunut Randakian kanssa. Nerragilissa Pitockberiaa pidetään jopa Randakiaakin pelottavampana vihollisena, vaikkei maa vielä olekaan virallisesti julistanut Nerragilille sotaa. Viimeisin merkki yhteistyön laajuudesta on B-778:n nimellä tunnettu sotasatama Suurella Keskimerellä, jonne Randakian laivasto on sijoittanut yksiköitään pitockbeerien rinnalle. Tämä saattaa muodostaa tulevaisuudessa uhan Kveliathanillekin, ja tiettävästi sodanjulistusta on vakavasti harkittu Nerragilissa. Oman osansa keitokseen tuovat kuitenkin huhut Codelonen herttuan Kveliathaniin kutsuman ”Pitockberian kaupallisen edustajan” todellisesta toimenkuvasta.

Illaare ja Shurbum

Nämä kaksi pikkuvaltiota sijaitsevat Cöldamin ja Kramian länsirajalla, ja olivat myös Nerragilin naapureita ennen kuin Randakian joukot etenivät maiden rajalle. Molemmat maat ovat olleet puolueettomia jo pitkään. Illaare on ainoa nerragilaanien tuntema tasavalta (ellei sitten Pitockberiaa pidetä tasavaltana), mutta demokratiana sitäkään ei voida pitää. Kuningas Alaciorin poika Solacior, josta sittemmin tuli kuningas, pakoili pitkän aikaa isäänsä Illaaressa. Nerragilissa ei siksi edelleenkään täysin luoteta Illaareen.

Shurbum oli välillä osa Nerragilia, mutta se annettiin viime rauhan Zukenrajan kanssa neuvotelleelle aatelismiehelle omaksi valtakunnaksi palkintona. Vain muutaman kylän käsittävä Shurbum on huomattavan mitätön alueeltaan, muttei merkitykseltään. Sen nykyinen ruhtinas Usurmo XXXIII on kiero pankkiiri, joka on rikastunut hämärillä liiketoimillaan sekä randakialaisten että nerragilaanien kanssa. Shurbum toimiikin välittäjänä sotivien osapuolten välillä. Ruhtinaan käsien kautta kulkevat Nerragilista Randakiaan kauppatavaroiden lisäksi nyt myös rauhanneuvottelu- ja sotavankiviestit. Shurbum on tuottanut Nerragilille harmia paitsi omavaltaisella Randakia-politiikallaan, myös kiristyksellä Nerragilin suuntaan. Sodan alussa Shurbum uhkasi liittoutua Randakin kanssa, ellei Nerragil suostuisi ilmaiseksi puolustamaan maata Randakian hyökätessä. Randak on kuitenkin pitänyt vähäpätöisestä ruhtinaasta näppinsä erossa.

Kuvauksia eräistä entisistä, Randakiaan liitetyistä valtioista

Kramia, Ena, Cöldam ja Rantamaa

Nämä maat sijaitsivat Nerragilin itäpuolella. Ena koostui kahdesta saaresta, jotka sijaitsevat Suurella Keskimerellä aivan Alkumeren ja Suuren Keskimeren yhdistävän Hongerkaal-virran läheisyydessä. Muut maista sijaitsivat mantereella, niistä suurin, Kramia, pohjoisimpana, eteläpuolellaan Cöldam ja Rantamaa eteläisimpänä Alkumeren rannalla.

Sivistykseltään maat olivat jotakuinkin entisen Feerelfeldian tasolla, teknologisessa mielessä ehkä hiukan Nerragilia jäljessä. Vielä muutama vuosisata sitten Kramia, Ena ja jopa Rantamaa olivat alueensa suurvaltoja, joiden hallussa oli kaukaisiakin siirtomaita. Sittemmin niiden suurvalta-asema on kuitenkin kadonnut johtuen paitsi siirtomaakapinoista, myös Kramian kuninkaan Toumisil II:n ja Enan kuninkaan Woucalise VII:n ikuisesta riidasta, jota kukaan ulkopuolinen ei ole edes yrittänyt ymmärtää.

Kramian ja Enan sotia ei ole katsottu hyvällä Nerragilissakaan, koska edellinen Nerragilin-Zukenrajan-sota oli pitkälti näiden sotkujen syytä, eikä maihin sittemmin ole suhtauduttukaan kovin suurella lämmöllä. Vaikka riitapukarit välillä saatiinkin samalle puolelle pöytää vaikkapa sotiin Feerelfeldiaa vastaan, ei niiden kuninkaiden riita koskaan ole mahdollistanut todellista yhteistyötä. Enan ”vakauteen pyrkivä” politiikka joutui naurunalaiseksi, kun maa menetti jopa vanhan siirtomaansa Amescraldan (Nerragilin omistaman Cathielusin naapuri). Nerragil hyötyi siitä pitkään, kun siirtomaita valloitettaessa uskottavia kilpailijoita ei enää ollut. Viime vuosina näiden idän maiden heikkous on kuitenkin nähty uudessa valossa.

Randakin hyökätessä Nerragiliin pelot voittivat rohkeuden, ja koko nelikko valitsi passiivisen linjan. Nerragilissa katseltiin katkerina, kun vuosituhansia riidelleet Toumisil II ja Woucalise VII nyt yhdessä vakuuttelivat rauhanrakkauttaan Randakin ja Pitockberian suuntaan. Kramian Toumisil II:n hovi ja yliopisto ilmoittivat Randakin olevan minaoridalisuuden ainoa absoluuttisen hyvä olento, kuningas itse hankki Randakilta vielä lisäsuosiota kuvailemalla Heleneä julkisesti hovilleen ”kaikkeuden pahimmaksi noidaksi, huoraksi jumalten joukossa”. Enan kuningas teki kaikkensa pistääkseen vielä paremmaksi: ”tärkeintä on, että jokainen nerragilaani ymmärtää, kuinka syyllisiä heidän pahat sielunsa oikeastaan ovat”. Edes nöyristely Randakin edessä ei kuitenkaan auttanut: maat liitettiin Randakiaan joitakin vuosia sitten.

Vuria

Feerelfeldian vanha pohjoisnaapuri, jonka entisessä pääkaupungissa Rokedomissa sijaitsee minaoridonuskoisten Suuri Pyhäkkö, emanoliitan palatsi. Emanoliitan oma suhtautuminen Nerragiliin vaikutti pitkään myös Vurian, Kramian vanhan liittolaisen asenteisiin. Muutama vuosi sitten Randakia kuitenkin hyökkäsi myös Vuriaan. Tämä johti Vurian liittoutumiseen Nerragilin ja Feerelfeldian kanssa. Asia jäi kuitenkin vähälle huomiolle: Nerragilin lähettämät apujoukot epäonnistuivat tehtävässään nolosti, eikä virallisia liittosopimuksia asiaan kuuluvista juhlallisuuksista puhumattakaan ehditty järjestää ennen maan kukistumista.

Paluu Nerragilin Liiton pääsivulle

© JE 2008