Uskonto

Vuosituhansien ajan Nerragilissa vallitsi minaoridonusko. Vurian emanoliittaa palvottiin ylijumalana ja muitakin korkeita jumalia (esimerkiksi muiden maiden hallitsijat sekä merten ja auringon jumalat) kunnioitettiin, ja apua saatettiin rukoilla siltä jumalalta, jonka vaikutuspiiriin kyseinen asia muinaisella minaoridosentrisellä aikakaudella kuului (vrt. pyhimykset tai polyteistiset uskonnot). Alaciorin saavutettua itsevaltiaan aseman pari sataa vuotta sitten, hän julistautui ainoaksi jumalaksi ja emanoliitaksi Nerragilissa, ja muutti kirkon nimeksi ”Minaoridalinen Yhtenäisyyskirkko Nerragilissa". Pyhissä kirjoituksissa ylistettiin Alaciorin jumaluutta, täydellisyyttä ja ylemmyyttä ihmisiin, rukouksissa ja virsissä pyydettiin Alaciorin siunausta ja sitä, että ruumiin kuoleman jälkeen hän johdattaisi sielun Minaoridoon, jumalten asuinpaikkaan (eli myös Alaciorin aikaan uskottiin Minaoridoon, vaikka varsinainen ”minaoridonusko” oli kielletty. Suurin ero uskontojen välillä onkin kuninkaan asema kirkon johtajana Vurian emanoliitan sijaan, vrt. katolinen <-> anglikaaninen kirkko). Pahoja ihmisiä ja erityisesti noitia odotti kuoleman jälkeen Ederoridoon joutuminen, kammottavaan paikkaan, missä heidän sielunsa saavat kärsiä ikuisesti. Erityisen pyhää ja kunniakasta oli luostarissa eläminen. Pappissäädyltä ei vaadittu selibaattia, mutta munkkeja ja nunnia sitoivat monet säännöt. Suurimmat ja tärkeimmät luostarit olivat Kaikkeudenhegemonin luostari Nerragiliorgissa ja Korkeimman Pyhyyden luostari Catlomielin herttuakunnassa, lähellä Katlom-Raamiaa, Alaciorin muinaista asuinvuorta.

Gadiveðorin noustua valtionhoitajaksi hän julistautui ylijumalaksi, mutta ehti hallita niin vähän aikaa, että virsiä tuskin ehdittiin kääntää ylistämään häntä Alaciorin sijaan. Hän kuitenkin ehti aloittaa luostarilaitoksen alasajon. Solacior palautti maahan kaksi sataa vuotta enemmän tai vähemmän kiellettynä pidetyn minaoridonuskon, ja luostareiden merkitys kasvoi jälleen.

Helenen suoritti oman uskonpuhdistuksensa noustuaan valtaan. Hän kielsi minaoridonuskon ja julistautui isänsä tavoin emanoliitaksi Nerragilissa. Hänen perustamansa Evankelis-helenaalinen kirkko jatkoi pitkälti alacioraalisia perinteitä, ja Alaciorin jumaluuden sanottiin siirtyneen Helenelle. Gadiveðor ja Solacior julistettiin harhaoppisiksi. Vaikka sitä suuresti muistuttikin, kirkko ei täysin vastannut Alaciorin kirkkoa, ja esimerkiksi luostarielämän erityisasema pelastuksen saamiseksi poistettiin. Monille ihmisille oli helpotus, kun uskonnollinen myllerrys väheni ja he saattoivat taas toistaa vanhoja rukouksiaan, osoittaen ne vain Helenelle Alaciorin sijaan. Niin Alaciorin kuin Helenenkin oppiin on kuulunut myös Nerragilin valtion pyhyys. (Maailman esimerkkejä käyttäen: hiukan roomalaiskatolilaisuuden kaltainen oppi amerikkalaisella patriotismilla ja pohjoiskorealaisella henkilönpalvonnalla täydennettynä.)

Viimeisin suuri muutos tapahtui vain joitakin kuukausia sitten, kun valtionhoitajaksi nimetty prinsessa Aurora muutti kirkon nimen taas ”Minaoridaliseksi Yhtenäisyyskirkoksi”. Helenen nimen käyttö uskonnollisessa retoriikassa on sittemmin vähentynyt ratkaisevasti. Helenen sijaan viitataan kirkossa nykyisin usein "Minaoridoon", "Minaoridon henkeen", "Liiton yhtenäisyyteen", "Korkeimpaan Ylijumaluuteen" tai muuhun abstraktioon. Lisäksi Codelonen herttuasuvun liittyminen viralliseen kirkkoon on suuresti muuttanut ihmisten suhtautumista valtion kirkollisiin oloihin.

Kaikki gem Nerragil-suvun jumalat (Aurora, Niava, Katarina, Anna) ovat uskonnollisesti pyhiä henkilöitä, ja erityisesti Niava ikiaikaisena jumalana on monille nerragilaaneille rakas kunnioituksen ja ihailun kohde.

Nyt myös Kveliathanin uskonnolliset instituutiot on onnistuttu fuusioimaan osaksi "Minaoridalista Yhtenäisyyskirkkoa". Muodollisesti Kveliathan kuuluu nyt paitsi Pyhän Synodin, myös Nerragiliorgin arkkipiispan alaisuuteen.

Paluu Nerragilin Liiton pääsivulle

Paluu Nerragil 8 -pelin pääsivulle

© JK / JE 2008