Länsimaiseen elämänmuotoon sisältyy lausumattomia taustaoletuksia, joiden olemassaoloa emme useinkaan huomaa. Kaikesta huolimatta ne muovaavat alati elämämme käytäntöjä.
Kulttuurissamme on paljon myönteisiä piirteitä. Niiden ohella sosiaaliseen ja poliittiseen todellisuuteen sisältyy kuitenkin myös seikkoja, jotka eivät ole suositeltavia. Mutta sen sijaan, että kyseenalaistaisimme ympäristömme ongelmallisia ilmiöitä tai elämänmuodostamme juontuvia ajattelutapoja, saatamme pitää niitä järkevinä ja mielekkäinä.
Kritiikitön asennoituminen todellisuuteen ei todista, että kaikki ilmiöt sinänsä olisivat viisaita. Asennoitumisemme saattaa pikemminkin kertoa siitä, kuinka vaikeaa meidän on havaita ja problematisoida ajatteluamme ja toimintaamme ohjaavia tekijöitä.
Elämänmuodolliset tekijät sitovat meitä monimutkaisin sitein. Juuri siksi meidän tulee pyrkiä hahmottamaan ja analysoimaan elämänmuotoon sisältyviä ajattelumuotoja ja muita determinantteja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme ja ajatteluamme.
Paljastamalla länsimaiseen elämänmuotoon kietoutuneita vaikutusmekanismeja voimme kenties oppia ymmärtämään, miksi yhteiskunnassa ja kirkossa toimitaan tietyillä tavoilla. Analyysillä on mahdollista osoittaa, minkä johdosta määrättyjä asioita ja ilmiöitä pidetään mielekkäinä, merkityksellisinä, tärkeinä, huomion ja pohtimisen arvoisina ja mitä taas ei, mistä halutaan vaieta.
Länsimaiselle ajattelulle on tyypillistä pyrkimys hahmottaa syiden ja seurausten välisiä loogisia kausaalisuhteita. Metodi saattaa johtaa siihen, että tarkasteltavat ongelmat redusoidaan yhteen tai enintään muutamaan vaikuttavaan premissiin. Piirre ilmenee niin tieteessä kuin arkiajattelussakin.
Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan ole ainoa, jolla todellisuutta on mahdollista tulkita. Systeemiajattelu tarjoaa kiinnostavan lähestymistavan nykyisten ajattelujärjestelmien kriittiseen analysoimiseen ja kehittämiseen.
Systeemiajattelun perusoivallus poikkeaa yksiulotteisia syy- ja seuraussuhteita hahmottavasta ajattelumuodosta. Kun perinteinen katsantokanta kiinnittää huomion todellisuutta konstituoivien yksittäisten komponenttien analyysiin, systeemiajattelussa tarkastellaan laajempia yhteyksiä: kokonaisuuden rakentavia osia, niiden välisiä dynaamisia vuorovaikutussuhteita sekä systeemin ja sen osien suhdetta ympäristöönsä.
Systeemiajattelun idean valossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Siksi systeemiajattelu kyseenalaistaa keskeisiä tieteen ja arkiajattelun piirteitä ja itsestäänselvyyksiä. Se haastaa vakavasti ajatteluumme pesiytyneen piirteen, joka ilmenee kompleksisten asioiden yksinkertaistamisena ja pyrkimyksenä hallita ihmisiä ja luontoa teknisellä järjellä.
Systeemiajattelu voi auttaa meitä analysoimaan kriittisemmin nykyisiä mentaalimalleja. Sen tarjoamin eväin pystymme laajentamaan malleja, joiden pohjalta hahmotamme todellisuutta ja toimimme maailmassa. Yleisesti ottaen systeemiajattelu opettaa meille tervettä nöyryyttä luomakunnan ihmeiden äärellä - kaikki ei ehkä olekaan niin paljasta kuin meistä prima facie vaikuttaa.