Miksi tällainen kuntoluokitus?

Tällä luokituksella ei ole tarkoitus syrjäyttää "amerikkalaista" kerälykokoelmiin sovitettavaa CGC mallia. Onpahan vain paljon käyttökelpoisempi ja kansantajuisempi malli suomalaiseen lehtien lukemista sietävään keräilykäytäntöön. Ei tule epäselvyyksiä siitä, miksi "good" voi olla noin rämä. Lisäksi tämä on hyvä apuväline satunnaisille lehdenmyyjille, jotka eivät syvällisesti tunne tai ole kiinnostuneita pikkutarkasta lehtien kuntoluokitusjärjestelmästä.

Vertailuaineistot

Jäljempänä sanallinen selvitys, mitä mikin kuntoluokka tarkoittaa. Vertailuaineistot käyttömukavuussyistä näin aluksi. Kunto määräytyy esimerkeissä kansien perusteella, sisäsivuissa ei ole mainittavia luokitukseen vaikuttavia vikoja.

Platinaa (Agentti 13)

Kultaa (Agentti 13)
Kultaa (Sarjakuvalehti)

Kultaa alarajoilta ( Agentti 13 )

Hopeaa ylärajoilta (Sarjakuvalehti)

Hopeaa (Agentti 13)
Hopeaa (Sarjakuvalehti)

Hopeaa luokan alarajoilta (Agentti 13)
Hopeaa luokan alarajoilta (Sarjakuvalehti)

Kuparia (Agentti 13)
Kuparia (Sarjakuvalehti)

Kuparia luokan alarajoilta (Agentti 13)
Kuparia luokan alarajoilta (Sarjakuvalehti)

Meltorautaa luokan ylärajoilta (Agentti 13)
Meltorautaa luokan ylärajoilta (Sarjakuvalehti)

Meltorautaa (Sarjakuvalehti)

Taustaa

Siinä missä postimerkkien, mitalien ja esim. rahojen kokoelmasta voi omistaja nautiskella täysin mitoin, on sarjakuvien kanssa toisin. Arvokkaimpia lehtiä ei voi vakava keräilijä lukea, ne vain omistetaan ja ihastellaan kansikuvan kautta. Lukemiselta ne suojataan, ellei suorastaan kätketä. Selaaminen tärvelee kohdetta ja alentaa sen arvoa. Kuitenkin sarjakuvalehdellä on sisältönsä, joka aina on tekijä kohteen arvoa määritettäessä.

Yhdysvalloissa sarjakuvalehtiä on ilmestynyt 30-luvulta alkaen. Lehdet olivat alun perin kertakäyttötavaraa ja yhtä heikkolaatuiselle paperille tehty kuin sanomalehdetkin. Siellä lehtien keräilyllä on vankemmat perinteet ja jättimäiset markkinat. Sarjakuvat ovat sijoituskohteita ja markkinatavaraa siinä missä osakkeetkin. 70-luvulta alkaen huippuarvokkaita kohteita ei ole juuri tullut, koska keräilijät varastoivat kohteita uusina hyllyt notkuen.

Toisin on Suomessa. Lehtiä on alkanut varsinaisesti ilmestyä vasta 50-luvun alkaessa. Vanhempiakin toki muutamia on. Keräilymarkkinat ovat pieniä, kohteita on murto-osa, ja rahallisesti arvokkaita kohteita (1000 euron luokassa) ehkä kymmenkunta. Suomalaisittain keräily on massoilla "lukulehtikokoelmien" keräilyä. Vakavampia kokoelmia on myös, mutta näissä lehtien liikkuvuus onkin sitten minimaalista, eikä synnytä juurikaan bisnestä tai arvoon sijoittamista.

Siksipä CGC kuntoluokitus istuu perin heikosti suomalaiseen lehtien lukemista sisältävään keräilyharrastukseen. NM ja VF välinen ero harvalle merkitsee mitään. Saati että kauppa sattuisi kahden keräilijän, jotka molemmat todella tuntevat ja välittävät onko lehti VF vai NM. Tähän suomalaiseen lukulehtikokoelman kuntoluokitukseen on luotu tässä esitetty Kivi ja Kilpi luokitus.

Luokituksen mukaiset käsitteet

Keräilykokoelma: Lehtiä ei lue kuin omistaja valitusti, joitakin kappaleita ei hänkään. Lehdet säilytetään yksittäispakatusti ja hyvässä tallessa, suojassa auringolta ja uteliailta. Näitä voi luokitella perinteisen CGC järjestelmän mukaan (M, NM, VF, FN, VG, G, FR, POOR).

Lukulehtikokoelma: Kokoelma, jonka lehtiä omistaja itse ja lähipiiri valitusti lukee. Säilytetään pahvilaatikoissa tai kansioissa hyvässä järjestyksessä, suojassa pikkulapsilta. Luokitteluerot välillä NM...VG+ ovat usein vain vähän merkittäviä.

Ei kokoelma: Lehtiä luetaan vapaasti. Tyypillinen säilytyspaikka on lastenhuoneen kirjahylly.

Ikäänsä nähden: Tarkoittaa kuntoluokan yliarviointia. Korostaa, että tämänikäiset ovat harvoin näin hyviä, eikä arvion tekijä henkisesti kykene oikean kunnon mukaiseen arviointiin. Termiä käytetään erityisesti, kun halutaan omasta lehdestä parempi myyntihinta. Ikä itse ei sinänsä vaikuta kuntoluokkaan. Siis "ikäänsä nähden hyväkuntoinen" on luultavasti ainakin jonkin verran rispaantunut ja rikkinäinen. Tällä ilmaisulla saa aikaan myös aika korneja ilmaisuja. Seuraavassa autenttinen lainaus huuto.netistä:
"kyseiset kirjat ovat ikäänsä nähden kuin juuri painosta tulleet".
Jaa'a, jos alkaa liikaa miettiä epäonnistuneita vertauksia, ei käteen jää kuin vatsahaava.
Pari esimerkkiä iän vaikuttamattomuudesta.

Hyvä: Hyvä on liian vapaa ja yleinen subjektiivinen määritelmä ollakseen kelvollinen laatuluokituksen termi.

Lukulehtikokoelman Kivi ja Kilpi kuntoluokat

Detaljikuvaukset ovat amerikkalaisessa luokittelussa määrääviä, mutta tässä vain viitteitä. Luokituksen määrää *merkitty rivi. Esim. ruma lyhyt repeämä on pahempi kuin siisti pitkä repeämä.

PLATINAA: Vastaa lähinnä luokkia M, NM, NM- . Satunnaisen lehtimyyjän luokitusta mintiksi ei kannata noteerata. Usko hyvällä, tai maksa ensin oppirahat ja kuule olevasi suurennuslasia rakastava, ilman elämää oleva pilkun-norkkija.
*Vaikuttaa koskemattomalta. Ei myöskään varastoinnista tulleita jälkiä. Muuttuu helposti, jopa ensimmäisellä lukukerralla Kullaksi, joten älä maksa lukulehtikokoelmaan tarkoitetusta kappaleesta platinaa.

KULTAA: Kohde vastaa lähinnä (ei täsmälleen) luokkia NM-, VF, FN. Lehti on erittäin siisti, mutta voi sisältää vähäisiä virheitä. Esim takakannessa tai selkämyksessä voi olla 1 cm repeämä. Sisäkannessa pieni kynämerkintä "10,-". Pieni taitos (2 cm) kannessa. Vähän isompi yksittäinen taitos (5 cm) takakannessa, nurkka ei täysin terävä.
*Ulkoasun luotava mielikuva, siististä ja ehjästä lähes lukemattomasta lehdestä, viat pieniä. Jos lehdessä on vikaa, on lehden kuitenkin vaikutettava siistiltä -vian kanssa-, ei -lukuun ottamatta vikaa-.

HOPEAA: Vastaa lähinnä (ei täsmälleen) luokkia FN, VG+, VG. Lehteä on jo luettu, reunoissa näkyy sormeilun ja aiheuttamaa aaltoilua tai tummumista. Nurkat menettäneet silminnähden terävyyttään, selkämyksessä näkyy availun jäljet tai alkava kiertymä. Osoitelappu revitty, lehti ei kuitenkaan revennyt. Kannessa on pientä aaltoilua ryhdin alkavasta häviämisestä. Hintalappurepeämä hyvin pieni, eikä oleellisessa kohdin kansikuvaa. Pieni huomiota herättämätön teippaus. Puuttuu hyvin pieni pala. Niittien kohdalla alkava repeämä. Sisälehdillä hyvin pieni vesivaurio.
*Hyväkuntoinen ja kohtuullisen siisti, mutta näkyvän vian vuoksi ei luo mielikuvaa täysin ehjästä.
Tämä on lukulehtikokoelman normaali massakappale. Asiallisesti käsiteltynä kuntoluokka säilyy hyvin.

KUPARIA: Vastaa lähinnä (ei täsmälleen) luokkia VG, VG-, G. Selkämys selvästi kulunut tai kiertynyt, poikittaista taitosta, niittien kohdassa repeämiä. Nurkat pyöristyneet. Reunat sormeiluista ja säilytyksestä tummuneet ja rispaantuneet. Pieni hintalappurepeämä. Kannessa taitoksia ja pieni 1-2 cm2 pala pois takakannesta, 0.2-0.5 cm2 etukannesta. Havaittava, mutta pieni vesivaurio. Siisti korjausteippaus. Vähäistä tekstiä kannessa, takakannessa lyijykynällä kirjoitettu vanha lottorivi.
*Kokonainen ja kohtuullisen puhdas mutta sisältää näkyviä pikkuvikoja.
Lukulehtikokoelman vielä kelvollinen kappale.

MELTORAUTAA: Vastaa lähinnä (ei täsmälleen) luokkia G, G-, FR. Repeilyä, kirjoitusta, vesivahinko, mainittava pala puuttuu, kansi rutussa. Selkämys kulunut vanhuuttaan halki. Muuttunut liimattavissa olevaksi irtolehtikappaleeksi.
*Isoja silmiinpistäviä vikoja. Viat eivät häiritse lukemista.
Ensikappaleeksi tai erityisen harvinaisen lehden tapauksessa kokoelmakappaleeksi. Pyritään aktiivisesti vaihtamaan paremmaksi lukulehtikokoelmasta.

EPÄMETALLIA: Keskiaukeamalle kaatunut mustikkahilloa, kannesta puolet pois, kanteen piirretty iso kirkkovene, käytetty kissanhiekkalaatikon alusena, jne. Ei noteerata kokoelmissa.

Luokituksen ohella kauppaa tehdessä on annettava tarkempi selvitys virheen/virheiden laadusta. Luokitus on yleisapuväline, mutta sen taakse ei saa kätkeytyä. Tärkeintä on että ostaja saa tietää mitä on ostamassa, ei se että lehti muodollisesti täyttää jonkin laatuluokituksen kriteerit.

Luokitukseen liittymätöntä triviaa

KIVI JA KILPI oli Talent Housen tuottama antikvariaattimaailmaan sijoittuva minisarja, jonka alkuperäisaiheen ja perusidean isä on Antti Tuuri.
Kivi ja Kilpi antikvariaatissa ainoa vakituinen työntekijä HOLSTI (Oiva Lohtander), kävelevä sitaattisanakirja, oli eksyksissä heti astuttuaan ulos Kivestä ja Kilvestä, mutta pystyi arvioimaan kirjan kuin kirjan arvon oman, itse luomansa arvoasteikon mukaisesti. Asteikko perustui Holstin taustaan metallityöntekijänä, ja sisälsi luokitukset platinasta meltoraudan kautta epämetalliin.